Missä mun joulufiilis viipyy? :(

Jos meinaan pitää tän blogin hengissä ni pitäis vissiin koittaa kirjotella vähän tiuhempaan tahtiin, kun nyt ehtii unohtua mitä kaikkea on tapahtunu edellisen postauksen jälkeen. Eipä kai hirveesti mitään isoa ja erikoista, mut enkku on alkanu sujua paremmin (tai siis se puheen ymmärtäminen, ite puhuminen ei alussakaa tuottanu niin isoja ongelmia. Tai siis silleen että osasin kyl puhua ihan kiitettävästi, mut eipä siinä paljon puhuta jos ei ymmärrä mitä muut sanoo :D). Vikalla viikolla ennen lomaa tajusin ekaa kertaa mitä yks todella vahvaa skottiaksenttia suoltava luokkakaveri sano o/ Onneks en oo vaihtari, joutus lähtemään pois just sillon kun kieleen on tottunu ja ois saanu kunnolla kavereita :P

Eka varsinainen assingment on nyt myös tehty ja palautettu. Sain sen valmiiks jo muutaman tunnin ennen puoltayötä vikana iltana ennen palautuspäivää, mikä on ihan hyvin, koska useampi ahkera opeopiskelija jätti seuraavan aamun luennon väliin ja istui sen sijaan kirjastossa väkertämässä tekstiä, jotta saisivat annotated bibliographynsa palautettua ennen puoltapäivää :D Haluisin oikeestaan saada sen jo arvosteltuna takas, koska oon aika ylpeä siitä tekstistä loppujen lopuks :P

Mentiin kämppisten ja muutamien muiden asuntolassa asuvien kanssa pari viikkoa sitten Christmas Carol Serviceen Glasgow'n katedraalille. Tiesin tasan yhden niistä lauluista (Silent Night), mutta muuten tykkäsin tosi paljon! Jo katedraali itessään on upea, mut kuoro ja ne laulut ja kaikki vaan jotenkin yhdisty silleen että oli tosi aito joulun olo?

Vikana yhteisenä iltana asuntolassa syötiin perinteistä brittiläistä jouluruokaa (tosin kalkkuna vaihtu kanaan, koska meiän kokkien mielestä se oli helpompi valmistaa :D) kämppisten kesken. Ilta oli tosi mukava ja ruoka hyvää, ja seurakin oikeen mukaisaa :) Mulla on ihanat kämppikset <3

Viime torstaina sitte heräsin aikasin ja ikkunasta vilkastessa tuli aikalailla perhosia vatsaan - ulkona sato taas lunta, ja mun oli tarkotus lähteä Zanin kanssa Edinburghiin ja sieltä lentokentälle ja tulla Suomeen jouluks. Lumisade kuitenkin taukos ja päästiin hyvin matkaan :) Onneks olin varannu lennot torstaille, koska perjantaista eteenpäin sai olla tosi onnekas, taitava ja kiero jos pääs pois Skotlannista! Kyproslainen kämppis jäi jumiin Heathrowlle pariks päiväks, ja Ellikin sai jännittää tosissaan pääseekö kotiin jouluks.

Syksyn puhumattomuus kuitenki näyttäs tehneen musta ylisosiaalisen suomeks: lentokenttäbussissa katoin että kaks tyttöä näytti ihan suomalaisilta, ja kappas vaan, mitäs kieltä ne puhuikaan keskenään :P Menin sitte juttelemaan niille, ja ooteltiinkin meiän konetta pari tuntia yhessä siellä kentällä :) Parin muunkin suomalaisen kanssa juttelin siellä kentällä.

Tampereelle pääsin illalla ennen yheksää Suomen aikaan ja kotona oltiin joskus puoli kahentoista maissa. Olin päättäny pitää tänne tulon salaisuutena jotta pääsisin yllättämään kaverit ja sukulaiset, mut perjantai osottautu aika haasteeks :D Facebook on vaarallinen, jos joku asia ei sais levitä :P Ja Vääksyssä käydessä törmäsin tietty tuttuihin, ja nopeesti järkättyjen bändiharkkojenkin jälkeen jäin kiinni bussipysäkillä. Mutta lauantaina seukkarin joulujuhlassa tais silti olla vielä muutama, jotka ei tienny :) Oli ihana nähdä tuttuja ja päästä halaamaan ihmisiä ja pelata norjalaista <3 Hassu vaan päästä yhdeks illaks takas seukkarille, kun tietää että seuraava kerta on sit vasta kesällä.

Vaikka olikin ihan kiva tulla tänne jouluks ja pystyä taas puhumaan niin vapaasti kun tahtoo, ni mulla on silti ikävä Glasgow'hun jo :P Hmm, pystysköhän paluulentoa aikaistamaan?

Tarkottaako se, etten oo hetken päivittäny blogia sitä että mulla alkaa vihdoin olla niin paljon elämää täällä ettei jää aikaa kirjottaa, vai sitä ettei mulle tapahdu mitään kirjottamisen arvosta? :D

Toissaviikonloppuna juhlittiin taas yhden kämppiksen synttäreitä, tällä kertaa pyjamiin sonnustautuneina. Ei sovittu ekan baarin imagoon pukeutumiskoodimme kanssa, joten päädyttiin sitten menemään toiseen paikkaan. Tuntu kyllä vähän randomilta kävellä keskellä yötä ohuessa yöpaidassa keskellä isoa ostoskatua, varsinkin kun kaks virkaintosta poliisia käveli meiän perässä ties kuin kauan :D

Myöhään perjantai-iltana täällä alko sataa lunta! <3 Oli ihana katella ikkunasta kuinka jättimäiset lumihiutaleet putoili maahan. Vasta sillon tajusin että oikeesti kaipasin lunta... ei se vaan oo talvi ilman lunta :D Tajusin myös että jouluun on enää alle kuukaus! Eilen fiilistelin lunta ja joulua kuuntelemalla joululauluja. Jep, marraskuussa.

Ihmiset meni kyllä ihan sekasin lumesta - mun kyproslainen kämppis ei uskaltanu eilen mennä ulos, koska ei ollu koskaan ennen nähny lunta. Englantilainen kämppis puolestaan oli todella tuohtunut, koska oli joutunut kävelemään kauppatavaroiden kanssa lumisateessa ja kahlaamaan lumihangessa, joka on ihan epäinhimillisen syvä - eli toisin sanoen melkein nilkkoihin asti siellä, missä on vielä koskematonta hankea. Tiellä on pari senttiä loskaa. Ymmärrän kyl ettei täällä olla totuttu lumeen, mut meinaa silti pistää naurattamaan kun ihmiset on niin närkästyneitä tästä _valtavasta_ lumimäärästä ja jäätävästä kylmyydestä (nipin napin miinus 2 astetta ehkä tänää, eilen plussan puolella...) :D Junat ei kulje, iso osa kouluista on suljettu ja facebookissa väki valittaa olevansa jumissa taloissaan, koska lumen takia ei pääse ulos. Toisaalta kun täällä ei yleensä ole sitä lunta, ni ton ymmärtää, eikä täällä esim. aurata teitä (jalkakäytäviä ainakaan) eikä kukaan oo kuullukaan talvirenkaista. Teitä sentään hiekotetaan: näin tänää, kuinka pienen kuorma-auton lastina oli kasa hiekkaa, jota sitten miekkonen heitteli lapion kanssa tielle sieltä kuorman päältä :D Varmaan auttaa hirvesti, kun siinä tiellä (joka ei edes ole jäässä) on ensin kerros loskaa.

"Sääolosuhteiden" vuoksi meitä oli tänään luennolla peräti 34 opiskelijaa. Koko kurssilla on siis se pyöreät 150 :) varsinainen luennoitsija ei päässy paikalle, joten sijainen sitten piti lyhennetyn luennon, jonka jälkeen pidettiin räätälöity tutoriaali siellä luentosalissa. Aamulla oli kirjaston ovessa lappu, että se on suljettu, koska henkilökunta ei päässyt paikalle. Myös iltapäivän valinnaisaineet peruttiin (mistä oon kyllä ihan ilonen, koska mulla ois ollu gaelin kuullunymmärtämiskoe, enkä edelleenkään juuri voi sanoa ymmärtäväni sitä kieltä :D).

Lauantaina olin Edinburghissa international societyn kanssa. Käytiin Edinburghin linnassa ja sit kierreltiin iteksemme kaupungilla. Oli aika vinkeetä päästä vihdoin käymään siellä linnassa, joka oli siltä päivältä jo suljettu sillon toissakesänä kun kävin Edinburghissa ekaa kertaa. Oli myös aika hienoa seisoa linnan muurin harjalla ja kattoa alas kaupunkiin, kun mietti että toissakesänä ajattelin, että joskus on pakko tulla käymään uudestaan. Ja nyt se on mun naapurikaupunki ;) Räkä, vuos sitte en ollu vielä ees lähettäny hakemusta tänne!

Linnan lisäks kävin tartaanikutomomuseossa ja Skotlannin kansallismuseossa ja kiertelin vaan muuten kaupungilla. Illansuussa takas bussille kävelessä ihmettelin, miks yks tie oli suljettu:



<3

Torstaina oli se päivä, jota oon kammonnut yliopiston alusta asti - eka päivä placementissa. Onneks satuttiin kämppiksen kanssa samaan kouluun, ja tiesin ne kaks muutakin tyttöä jotka sinne tuli. Meidän koulu on Glasgown itäpuolella, mikä on vähän karumpaa aluetta, mutta viimesen kymmenen vuoden aikana kuitenkin parantunu huomattavasti. En silti kyllä välttis lähtis tekemään iltakävelyä sinne pimeän aikaan.

Päivä alko lupaavasti: opettajanhuoneessa selvis, ettei ilmeisesti kukaan muu kuin head teacher tienny, että oltiin tulossa sinne. Sitä Head teacheria odotellessa sen huoneesta marssi ulos kaks poliisia, ja hetken päästä kuulu kuinka yhden oppilaan isä huusi naama punasena vahvalla skottiaksentilla jotain, ja pian lähti ovet paukkuen poikansa kanssa pois koululta. Head teacher koitti rauhotella meitä, ettei siellä poliisit sentään ihan joka viikko käy :)

Päivän oli tarkotus olla sellanen tutustumispäivä kouluun, ja meidän piti saada tietää luokka, jossa tehdään isompi työharjottelu keväällä, ja lapsi, joka on meidän "nimikko-oppilas", ja josta tehdään sellanen pieni tutkimus. Head teacher kuitenkin sano, että tolla alueella perheet muuttaa usein ihan yhtäkkiä pois ilmottamatta siitä kouluun mitenkään, jos niille tulee jotain ongelmia tms., joten on hyvin mahdollista, ettei se meidän nimikkolapsi ole koko koulussa enää keväällä. Ei siis saatu tietää nitä lapsia tai edes luokkia, vaan tutustuttiin kahteen eri luokkaan päivän aikana. Mulla sattu molemmat luokat olemaan primary 3, eli noin 7-vuotiaita lapsia. Aamupäivän luokassa ope luki lapsille ensin sadun, jonka jälkeen lasten piti kirjottaa kirje yhdelle sadun hahmolle. Kirjeeseen piti laittaa koulun osoite ja itse kirjeosion jälkeen oma nimi alle. Opettaja kirjotti sen osotteen selkeästi taululle, mutta ne lapset ei osanneet silti kirjottaa sitä paperille. Tai osa osas, mutta suurin osa ei saanut kirjoitettua edes omaa nimeään paperille. Tiedän, että lapset on vaikeempi opettaa lukemaan englantia kun vaikka suomea, mutta toi tuntu silti jotenkin shokeeraavalta. Tai ehkä enemmän silmiä avaavalta, kun tajus miten erilaista on olla opettajana täällä kun Suomessa. Muutaman vuoden päästä mun pitää osata opettaa lapset lukemaan ja kirjottamaan kielellä, jota mä en ite osaa varmaan läheskään yhtä hyvin kun ne lapset.

Kuitenkin, toi päivä oli kokonaisuudessaan tosi kiva, ja toi lisää motivaatiota yliopistoon kun muisti taas, että kolmen ja puolen (!!) vuoden päästä saa oman luokan, josta vastata ja jonka kanssa työskennellä :)

Phuih. Alle kolme viikkoa joululomaan! <3 Ai nii, eilen joku oli saanut kuningasidean ja tehny valtavan lumipallon meiän rapun ulko-oven eteen. Ei siinä muuten mitään, mutta kun sitä ovea ei saanu auki :D Olin lähössä kauppaan, mut enpäs sit mennykään. Alakerran pojat oli kiivenneet asuntonsa ikkunasta ulos ja siirtäneet sen pallon poies oven edestä myöhemmin. Hitsi, jos vielä pääsisin jollekin hiihtisriparille, ni tota pitäs ehdottomasti päästä soveltamaan! Sen verran hyvä idea kuitenkin :D

Hah! Oon ylpeä itestäni: keitin ihan puuron makusta puuroa ^^

Tästä tulee lähinnä kuvapainotteinen postaus, muistin vihdoin laittaa niitä zombie walkin kuvia ja sitte eiliseltä Stirlingin retkeltä linnasta, kaupungilta, hautausmaalta ja Wallace Monumentilta pari.

Kuvat halus taas mennä kaikki putkeen tohon ylös, enkä jaksa alkaa järjestellä niitä nätisti. Kyllä niistä varmaan huomaa, mitkä on halloweenilta ja mitkä eiliseltä ;)

Wallace Monumentin huipulla seisoessa meni kylmiä väreitä, kun tajus että ihan oikeasti oon täällä, enkä vaan haaveile jonain päivänä tulevani Skotlantiin. Oli aika siistiä, kun näki sekä alamaille että ylämaille (Stirling on historiallisesti merkittävä just keskipistesijaintinsa takia) vähän päätä kääntämällä.

Poislähtiessä meidät yllätti pieni ja kipakka raekuuro, jonka jälkeen onneks alko paistaa aurinko nätisti :) Sen kyllä huomas taas että nivelikkäästä sateenvarjosta ei oo mitään hyötyä, jos tuulee edes pikkasen.

Stirlingissä kiertäessä poikkesin pieneen karkkikauppaan, joka muistutti ihan Pottereiden Hunajaherttuaa - tiskin takana oli karkkeja isoissa lasipurkeissa ja kaupan puolella toffeita ja suklaita ja ties mitä sievissä paketeissa. Ja siellä oli Halvan Suomalaista Salmiakkia! :D En kyllä ostanu, mutta silti. Jotain sellasta toffeeta kyllä ostin, mikä piti paketin ohjeiden mukaan "kopauttaa, kuoria ja nauttia". En vissii kopauttanu sitä pöydän reunaan tarpeeks tehokkaasti, koska vaan kolme palaa lohkes... nyt kun se on ehtiny lämmitä (jätin sen älykkäästi ikkunalaudalle patterin päälle...) niin se on sen verran pehmeetä ettei sitä saa kopautettua palasiks. Mutta kuitenki niin sitkeetä ja kovaa ettei siitä ihan viitti haukata palasta :D Hyvää kyllä.

Eilen linnan pihalla linkkuun mennessä nolotti, kun kävelin pokkana sen linkun edestä ja koitin mukamas nousta kyytiin kuskin puolelta. Kiersin sitten takasin, ja sanoin kuskille että unohan aina että täällä on linkuissa ovet väärällä puolella :P

Opin tällä viikolla liudan uusia skottisanoja! Mentiin torstaina - VAPAAPÄIVÄNÄ - yliopistolle yhden kurssin pienryhmän kanssa tekemään yhtä isompaa tehtävää, mutta ei edistytty yhtään. Päätettiin, kuka tekee mistäkin kohtaa muistiinpanot ens viikoks :D Saatiin kuitenkin käytettyä melkeen puoltoista tuntia siihen, kun muut ryhmäläiset opetti mulle skottisanoja ja kerto mm. Burns nightista ja sanoivat että syöttävät mulle joskus haggista.

Tuntuupas oudolta kirjotta isolle ruudulle, kun on taas ehtiny tottua minilappariin. Eika nailla kirjaston koneilla oo pisteita niissa kirjaimissa, joihin ne kuuluu! Raka sentaan.

Meilla on tanaan vaan yks luento, mutta koska se alkaa kymmenelta, piti tulla jo kaheksan linkulla ja nyt sit tappaa aikaa taa vajaa tunti viela. Mutta kotona oonkin sitten jo ennen 12 taas :)

Halloweenista koitan muistaa laittaa pari kuvaa jossain vaiheessa. En yolla muistanu kaantaa kelloja, joten herasin siten sunnuntaiaamuna tuntia liian aikasin. Kavin kiireella ostamassa pari pienta juttua asua varten ja sitten luulin taas olevani myohasas, kunnes tajusin etta rannekellokin oli kaantamatta. Menin Kelvingrove Parkiin kattomaan Zombie Walkia, mika oli kyl aikas siisti! Valehtelematta useampi sata ihmista oli pukeutuneet elaviksi kuolleiksi ja taivalsivat puiston lapi. Katsojia oli suht saman verran kuin zombejakin. En oikeestaan tiia mika taho ton kavelyn jarjesti, mutta osallistujien ei tarvinnut ilmottautua mihinkaan, riitti kun vaan tuli paikalle. Tosi hyvin toimi kuitenkin toteutus, kukaan ei retteloinyt tai mitaan. Zombeja oli kaikista ikaluokista, ihan pikkulapsista vanhempiin ihmisiin asti. Muutamaa koiraa unohtamatta :P Ja asut ja maskeeraukset oli makeita :D

Kavelyn jalkeen menin illalla yhden kaverin kaverin halloween partyihin Glasgown yliopiston asuntolaan hyvan matkan paahan keskustasta. Ihan mukaisa ilta oli, vaikka tuntukin vahan randomilta viettaa halloweenia porukassa, jossa kaikki tuli sellasista maista missa halloween ei ole niin iso juttu kun taalla :D Suurin osa oli Puolasta, muutama Venajalta, Intiasta kaksi, Liettuasta yksi ja mina sitten edustin Suomea. Yks puolalainen jatka, joka opiskelee nyt vikaa eli neljatta vuottaan taalla, sanoi etta silla meni koko eka vuosi skottiaksenttiin totutteluun. Kiva.

En tiia mita halloweenina oikeen tapahtu, mutta oon kuitenki alkanu puhumaan! Oon tan alkuviikon aikana puhunut varmaan enemman kun koko taallaoloaikana yhteensa :D (HYI ETTA, palohalytinta testattiin just. En koskaa muista millon se viikoittainen testaus on missakin, ja meinaan saada sydankohtauksen -.-) Ihmiset sanoo etta puhun tosi hyvin englantia, mutta ois se silti kivempi puhua, kun ensin ymmartais mita se toinen osapuoli sanoo. No ehka se tasta :)

Meilla oli eilen erilaisia kielioppipajoja, joissa pyrittiin vahvistamaan opiskelijoiden kielitaitoa. Oli aika janna huomata, etta hallitsen mm. epasaannolliset verbit paikallisia paremmin :O Nailla on ihan ihme sanaluokat muutes. Tai siis kun ite on tottunu siihen, etta joo, kuus sanaluokkaa, verbit, adjektiivit, substantiivit, pronominit, numeraalit ja partikkelit. Naiden mielesta numeraalit menee kuitenkin sujuvasti adjektiiveihin. Ja prepositiot on ihan oma sanaluokkansa o.O Meilla oli sellanen lyhyt ja yksinkertanen teksti, mista piti lajitella kaikki sanat omiin sanaluokkiinsa. Tarkistettaessa kavi ilmi, etta lauseen "John was four years old" sana "old" ei vissiin kuulu mihinkaan sanaluokkaan, koska ope ei sita ollut lajitellut. Jonkun sita kysyessa han sitten myonsi, ettei tieda mihin se kuuluu...

Miks en oo aikasemmin syottany naille salmiakkisuklaata? Meilla on yhen kurssin itsenaisessa tutoriaalissa tapana, etta jokainen tuo jotain pienta syotavaa ja sitten herkutellaan samalla kun koitetaan syvallisesti keskustella Piaget'n teorioista tai jostain vastaavasta. Yks ryhmalainen tykkas (!!!), toinen peitti kasvonsa kirjalla jotten nakis sen ilmetta (se maisto vasta pienen eparoinnin jalkeen, kun sanoin etta haluun naha niitten ilmeet :P) ja kolmas meinas oksentaa sitten kun lopulta pitkan suostuttelun ja kiristyksen jalkeen uskals maistaa :D

Tykkään Glasgowsta pimeellä ihan sikana <3



Tällä viikolla George Squarelle laitettiin jouluvaloja, mutta ne sytytetään vasta marraskuun 21. päivä vissiin. Vaikka joulu onkin ihana, ni ei sitä silti tarvi mun mielestä alottaa ennen halloweeenia... (täällä on siis jo kaupoissa joulukrääsää :P).

Sen kyllä huomas tänää keskustassa kävellessä, että on halloween-viikonloppu - vastaan tuli mm. yks kappale Batmaneja, kolme tiikeripojua fish and chips -annokset mukanaan, yks valomiekalla huitova jedi (?) ja ruokakaupassa törmäsin vaaleanpunaiseen pyjamaan sonnustautuneeseen banaaniin.

Jossain tuolla katedraalin suunnalla oli tänään ilotulitus, joka oli kyl aika makeen näkönen ikkunastakin katottuna :)








Koulussa (en vieläkää osaa puhua yliopistosta/unista) kielimuuri aiheuttaa harmaita hiuksia ja ahdistusta samaan tapaan kun viikko sittenki. Maanantaina edessä olis eka ryhmätyöesitelmä, jossa mä kyllä pääsen epäreilun helpolla muihin verrattuna: luen suoraan paperilta tarinan Guru Nanakista :P

Oon niin ilonen, että huomenna on torstai ja vapaapäivä! Saan nukkua niin pitkään kun nukuttaa eikä tarvi tuskastella tutoriaaleissa <3 Viikot tuntuu menevän hirveen nopeesti, kun koulua ei oo kun maanantai-keskiviikko, torstai vapaa ja sit perjantaina taas lyhyt päivä. Oon ollu täällä vasta reilun kuukauden, mut toisaalta tuntuu siltä että tohon kuukauteen mahtuu yks ikuisuus.

Tykkään yliopistosta, luennot on yleensä ihan mielenkiintosia (paitsi ne pari missä ei tapahtunu muuta kun että luennoitsija luki meille ääneen lasten kirjaa o.O ), "kotiryhmä" on kiva (ainakin sen vähän perusteella mitä oon siihen päässy tutustumaan. En vieläkää tiiä ihan kaikkien tyttöjen nimiä :D) ja kaikista tehtävistäkin uskon selviytyväni ihan hyvin. Mutta ne tutoriaalit. Ahdistaa, ärsyttää, vituttaa, ketuttaa, itkettää, kauhistuttaa ja lopulta vaan masentaa, etten vieläkää pysty osallistumaan niissä ollenkaan niin paljon kun haluaisin. Koko keskittymiskyky menee täysin siihen että pysyn ees suht kärryillä mitä muu ryhmä puhuu, enkä ehi ajatella saati sanoa sekana mitään. Aaaaaargh. En haluu vaan istua hiljaa ja olla koko ajan lievästi pihalla kaikesta. Ja on se aika epäreilua muuta ryhmää kohtaan, etten tee keskustelun eteen mitään tai heittele ideoita tai ylipäätään osallistu yhtään. Haluaisin ihan sikana osallistua, mutta aika vaikeeta se on jos ei ymmärrä läheskään kaikkea mitä muut puhuu :P skottiaksentti ja kaikki sen eri väännökset <3 Jotain lohdutusta sentää tuo se, että luennoilla ja muutenkin jos tarvii keskittyä vaan yhen ihmisen puheeseen (eikä se väännä sitä kaikkein leveintä skottimöngerrystä :D), ymmärrän paljon paremmin kun aluks. Koska kehitystä tolla saralla on havaittavissa, ni toivottavasti sitä voi pitää lupauksena siitä että pystyn vielä joku päivä olemaan oma itteni myös enkuks. Tai ainaki edes vähän enemmän kun nyt :) Sitten kun kielestä ei tarvi stressata enää näin paljon, tuun kyllä varmasti rakastamaan tota kurssia! :D

Mentiin tänää yhen kämppiksen kanssa Glasgow´n pikkuruisella metrolla toiselle puolelle kaupunkia ceilidhiin. Joka paikassa luki että se alkaa kuudelta, mutta paikalla ei ollu ketään vaikka mentiin oltiin jonkun verran myöhässä. Oltiin vähän pihalla, koska kaiken järjen mukaan siellä ois pitäny olla enemmän porukkaa, kun tapahtuma kuitenki oli kaikkien kolmen yliopiston international societyjen yhteinen o.O Tulihan sinne onneks muitakin, yhen vaihtariporukan kanssa jutellessa kävi ilmi että järjestelyissä oli menny jotain pieleen ja aikataulut vähän venähtäneet. Lopulta ohjelma sitten alko yli 1,5 tuntia myöhässä. No, ainakin se 6 puntaa meni hyvään tarkotukseen ja ilta oli kyllä loppujen lopuks tosi kiva, vaikka porukkaa olikin vaan joku nelisenkymmentä :) Jalat on kyllä kipeet ja päässä pyörii edelleen.

Koulusta lähtiessä valitin tänää Ellille, että oisin melkee valmis lähtemään takas Suomeen, mutta kun pääsin asuntolaan asti, tajusin etten mä kyllä takasin lähtis mistään hinnasta. Suomen kielen voisin ilomielin ottaa tänne, mut muuten en halua takasin. Tai siis että kavereita ja perhettä ja saunaa yms. kaipaa, mutta ei sinänsä Suomea. Ainakaan vielä, mutta eipä täällä olekaan takana kun se kuukaus vasta :D Ja kieltä mä pystyn käyttämään täälläkin, joten ei voi sanoa että sitäkään olis ikävä sinänsä. Mulla on ikävä sitä, että pysyin helposti kärryillä asioista enkä tuntenu itteäni joka kerta tajuttoman tyhmäks, kun joku puhuu mulle :D

Täällä on melko paljon kansainvälisiä opiskelijoita (intialaisia ja kiinalaisia tuntuu olevan joka paikassa), mutta suurin osa meistä tuntuu olevan vaihtareita. Koko tutkinnon täällä suorittavia oon tavannu vaan muutaman. Huhuja liikkuu, että täällä olis vielä kolmaskin suomalainen jossain yliopiston uumenissa, mutta eipä oo törmätty. Glasgow´n yliopistossa on kyl useampia suomalaisia ja tänää kuulin että Caledonian yliopistossa myös muutama.

Tää teksti on taas näitä sillisalaatteja, missä hypin aiheesta toiseen. Mun piti kuitenkin kirjottaa vielä parista yllätyksestä, jotka oon oppinu tässä opintojen alkuvaiheessa. Meille näytettiin yhellä luennolla tilastoja hyvinvoinnin eri osa-alueilta, joissa UK roikku lähes kaikissa listan häntäpäässä, kun taas Suomi oli monessa kärkisijoilla.

Skotlannissa on noin miljoona alle 16-vuotiasta lasta (kokonaisväkiluku jotain vähän reilut 5 milj.), ja neljäsosa lapsista täällä elää "suhteellisessa köyhyydessä". Joka päivä kodittomaksi jää 80 lasta. Joka 4. primary-ikäinen kärsii/on kärsinyt koulukiusaamisesta ja noin 100 000 lasta elää väkivaltaisessa kodissa, ja luku on koko ajan nousemassa. Täällä lapsen lyöminen tai fyysinen kurittaminen ei oo laitonta, mikä osaltaan varmasti selittää tota lukua. Lapset on rikosoikeudellisessa vastuussa 12-vuotiaina - ja toi ikäraja on vastikään nostettu, se oli aiemmin 8. Lisäks Britannia on edelleen luokkayhteiskunta, eikä kaikki koulut oo keskenään läheskään samalla tasolla niin kun Suomessa. On kouluja, joiden oppilailla on tilastollisesti aika kehnot näkymät elämässään, ja kouluja, joiden oppilailla asiat on keskimäärin paljon paremmin kun ikätovereillaan. Koulu ei tarjoa osaltaan kaikille lapsille samanvertasta lähtöasemaa elämään, mikä tuntuu aika karulta yhdistettynä noihin kaikkiin muihin juttuihin, joita luennolla käsiteltiin.

Kaivelin äsken lompakosta kuitteja pois, ja jäin ihmetttelemään noita seteleitä. Molemmat on täysin käypiä viiden punnan seteleitä, mutta ihan erinäkösiä :D Sitten tajusin että toinen on skotlantilainen ja toinen englantilainen. Pitäähän sitä nyt omat setelit olla sentää käytössä kummallakin "maalla" :P En tosin tiiä onko tää vaan yks osa Englanti vs. Skotlanti -kilpailua, vai onko myös Walesilla ja Pohjois-Irlannilla omat paperirahansa.

Toinen totuttelemista vaativa juttu on nää kolikot:


Euroihin tottuneena meni hetki, ennen kun opin ettimään kukkarosta aina oikeet kolikot. Mutta mikä logiikka oikeesti on siinä, että esim. 2 pennyä on isompi kun yks punta?? Ja 50 ja 10 pennyn kolikot on kulmikkaita? 2 punnan ja 50 pennyn killingit saman kokoset? Toissakesänä reilatessa kysyin tota yhdeltä hostellinpitäjältä, ja se selitti että niissähän on ihan selkee logiikka; arvokkaimmat (2 ja 1 punnan) on "kultasia" ja vähän muita paksumpia; seuraavaks arvokkaimmat on hopeanvärisiä ja sitten pikkurihkamat (1 ja 2 pennyä) on kuparinvärisiä. Kunkin "värisarjan" arvokkain on isoin ja pieniarvoisin taas pienin. Ja noi yhdet on kulmikkaita kai vaan huvin vuoks :D


Meillä oli tässä yks ilta palohälytys. Hälyttimiä testataan kerran viikossa, ja ekalla viikolla saatiin yhen kämppiksen kanssa kiva sätky kun satuttiin olemaan kotona just sillon: ihan karmea ääni, paljon kovempi ja kimeämpi kun Vykin palohälyttimissä. Ääni jatku noin kymmenen sekuntia ja loppu sitten, ja oltiin kumpikin ihan pihalla mikä se oli. Meitä ei oltu informoitu näistä jokaviikkoisista testauksista vielä sillon :D

Ollaan kai oltu onnekkaita, kun ollaan näinkin kauan säilytty ilman hälytyksiä. Yhessä asuntolassa oli kuulemma jo freshers weekin aikana kolme-neljä hälytystä... mutta siis, toi meiän hälytys tuli illalla yhentoista maissa, ja osa oli jo ehtiny nukkumaan. Kiva herätä siihen meteliin, se nimittäin saa sydämen hyppäämään kurkkuun vaikka ois ihan hereilläkin :D Kengät ja takki mukaan, seisoskeltiin sitten koko rappu jonkin aikaa pihalla. Ajateltiin että se oli vaan harjotus, kun yliopiston turvatyöntekijä meni rappuun tutkailemaan jotain taulua. Parin minuutin päästä kuitenki tuli paloauto ja viis palomiestä käveli hyyyyvin rauhallisesti sinne rappuun. Naureskeltiin, että jotkut on tainnu polttaa ruuan aika pahasti pohjaan :D Tossa rappukäytävässä on koko talon korkeudelta ikkunoita, joten nähtiin mihin asuntoon ne palomiehet meni. Kyseisen asunnon tytöt meni paniikkiin kun tajus että joku niistä oli syyllinen aiheettomaan hälytykseen :D Olivat unohtaneet avata kaikki ikkunat keittiö/olohuoneesta kun olivat kokkailleet.

Just äsken selvis, että meillä olis huomista luentoa varten luettavana vaatimaton 104 sivua tekstiä lapsen kehityksestä. Kuudesosa koko kirjasta. Naminami. Enpä sitten taidakaan tänää paistaa lettuja :D

Nyt se tapahtu. Tätä mä oon pelänny siitä asti kun selvis että tuun tänne: tulin kotiin (koti ja koti, asuntolahuone siis :P) - enkä ottanu kenkiä pois jalasta. Aijaijai.

Tutoriaaleissa turhautuminen nousee usein huippulukemiin, kun en pysy kärryillä ihmisten puheessa. Aaargh, nää puhuu varmaan sataa eri versiota skottiaksentista plus lisäks kaikki muut väännökset englannista, joita täällä kuulee. Yhen tai maksimissaan kahen ihmisen kanssa kerrallaan jutellessa onnistuu jotenkin, mut heti kun pitäis samaan aikaan ajatella älykkäästi, kääntää ne kovan työn takana olleet ajatukset enkuks, seurata muun ryhmän keskustelua ja vielä saada takelleltua sekaan jotain hienoa, oon hukassa. Ärrsyttäääää. Vastapainoks onneks saa välillä huomata kuinka vaikka hississä ihmiset kattoo haavi auki kun eivät tunnista mitä kieltä suomi on. Tai siis kun esim. ranskan, saksan ja italian tunnistaa vaikka niitä ei ite osais puhua, mutta suomea ei kovin moni taida tunnistaa :D

Italiasta tuli mieleen, istuin tänää linkussa sen italialaistytön vieressä, joka on mun kanssa samalla gaelin kurssilla. Paitsi että mulle selvis, että se onkin saksalainen. Ja että oli vaan kerran tolla kurssilla, sillä on tästä eteenpäin englantia sen paikalla. Mutta ei se mitään, sekin muisti että mä oon Ruotsista...

Kärsinkö mä suvaitsevaisuuden puutteesta kun meinaan välillä repeillä paikalliselle muodille? Ihmiset käyttää täällä leggingsejä housuina. Jopa sellasia leggingsejä, joista näkyy läpi. Minihameet on kans kova juttu, mut koska leggingsejä kerran käytetään ilman mitään hametta tai edes tunikaa tms., nii minihameen kanssa sit vastaavasti ei läheskään aina käytetä ees sukkahousuja. Tai sitten on näitä nättejä välimuotoja: yhellä tytöllä oli todella lyhyt vesirajahame, ja sukkahousujen haarukset sitte roikku kymmenen senttiä sen hameenhelman alapuolella. Eikä se tyttö ollut edes kännissä, vaan selvinpäin käveli kaupungilla. Kyllä musta tulee viel hyvä opettaja, kun ruodin ihmisten pukeutumista näin :D



Täällä paistaa aurinko ja ulkona tuoksuu jo hippusen syksy. Tykkään :) Kaupoissa alkaa pikku hiljaa olla joulukrääsää, vaikka edes halloweeniin asti ei oo vielä päästy. Mut noi "jouluvalot" puissa on silti ihan kivan näkösiä :D

Ai nii, mulle selvis tänää että täällä primary school kestää seitsemän vuotta. Ja että erityisesti ala-asteen opettajan täytyy varoa sanojaan, koska välillä vielä secondary schoolinkin puolella törmää oppilaisiin, jotka ihan oikeesti uskoo joulupukkiin.

En tiiä mitä tuolla jossain pihalla tapahtuu, mutta mun huoneeseen kuitenkin kuuluu säkkipillinsoittoa vaikka ikkuna on kiinni o.O

Tähän viikkoon oon mahtunu mm. seuraavaa:
-yhdet vahvasti kreikkalaisvaikutteiset 18-vuotissynttärit
-tärkeiden ja hyödyllisten sanojen (mm. kiitos, hyvää huomenta, haista vittu) kreikka-englanti-suomi -sanakirjan tekoa jääkaapin oveen
-useampi ruuhkainen koulubussi
-ruisleipälöytö ruokakaupasta
-paljon turhautumista kielen kanssa
-rekisteröityminen paikalliseen terveyskeskukseen (piti täyttää kolme lappua, joissa kysyttiin mm. ihonväriä ja syntyperää kahdesti ja äidin tyttönimeä kertaalleen, mutta ketään ei kiinnostanut tarkistaa henkkareita, vaikka etukäteen oli sanottu että muualta kun Britanniasta tulevien pitää ottaa passi mukaan)
-yksi kappale lähes hajotettuja sateenvarjoja
-englanti-suomi-englanti -sanakirja, joita oli tasan yksi kappale kirjakaupan alahyllyllä piilossa ranskan ja saksan sanakirjojen välissä. Ääntämisohjeet oli aika hienoja :D

Nyt täytyy olla jossain jotain vikana, kun musta on kiva herätä aamulla ja mennää kouluun o.O Ehkä se on vaa jotai alkuhuumaa ja tasottuu muutaman viikon kuluessa? Voi kyllä johtua siitä ettei tää hirveesti opiskelulta tunnu, plus että pääsen jollain tapaa muita helpommalla vielä kun en ymmärrä kaikkea puhetta / osaa puhua niin sujuvasti että pystysin osallistumaan keskusteluun. Kieliongelmien ärsyttävyydestä voisin kirjottaa ties kuin pitkästi, vaan eipä niiden märehtimisestä oo mitään apua. Jos jouluun mennessä ei suju yhtään paremmin ni sit voin angstata tänne :D

En muista kerroinko viime viikolla, kuinka kapeat käytävät meiän koulubusseissa oli? Sillon kuitenkin oli kaks linkkua joka aamu, ja kaikki mahtu istumaan, vaik sit istuttiinkin tiiviisti 5 penkin riveissä. Tänään tuli vaan yks linkku (sellanen mutterihaitari-mikälie, mikä kääntyilee mutkissa :D), joka oli täys jo sillon kun tuli tohon yliopiston pysäkille. Kuski vaan huuteli ilosesti, että kaikki sisään, tiivistäkää, kyllä tähän vähintään 150 opiskelijaa mahtuu. Seinällä oli kyltti, jonka mukaan linkussa oli max 59 istumapaikkaa, tilaa max 148 henkilölle plus vielä yhdelle pyörätuolillekin. Liikkumaan ei kyllä pahemmin mahtunu. Paahtavan kuumudeen ja hajuvedestä paksun ilman lisäks meitä piristi myös aamuruuhka, jonka ansiosta edettiin 10 minuutin aikana ehkä 100 metriä muutamassa kohtaa. Näin neljä mailia ja normi 25 minuuttia venyivät tuntiin, mikä johti siihen että puolet tuoreista opeopiskelijoista saapui aamun luennolle parikymmentä minuuttia myöhässä. Ironista on se, että viime viikolla tuli kurssiin liittyen sähköpostia, jossa muistutettiin että luento alkaa TASAN yhdeksältä.

Osaan esitellä itteni gaeliksi! Kurssi alko kivasti, kun opettaja sano heti ensi töikseen ettei gaelissa oo mitään järkeä, logiikkaa tai selvyyttää, eikä sitä lausuta tippakaan samalla tavalla kun kirjotetaan. Niinpä me sitten tänää alotettiin korvakuulolta puhumaan, saadaan kuulemma vasta seuraavalla kerralla nähä miten mikäkin lausahdus kirjotetaan :D Ryhmässä on mun lisäks yks ei-englantia-puhuva tyttö Italiasta, mutta se on vaan vaihdossa täällä muutaman viikon. Oli outoa kun se ope kyseli, että mitä kieliä kukakin puhuu, ja kävi ilmi että pari tyttöä puhuu jotain kieltä mitä irlannissa puhutaan (irish gael? o.O en tiiä.) koska ovat sieltä kotoisin, yks osaa pari sanaa gaelia ja se italialainen yllättäen italiaa ja englantia. Muut ei oo edes opiskelleet mitään kieltä, ja ihmettelivät tosi paljon kun kerroin että oon opiskellu ruotsia ja saksaa englannin lisäks. Ei sillä että osaisin niitä hirveesti käyttää, mutta kuitenkin.

Huomenna mennään kämppisten ja muutaman niiden kurssikaverin kanssa syömään kreikkalaiseen ravintolaan, koska meiän kyproslaisvahvistus täyttää 18 :) Toivottavasti tulee kiva ilta, toi on oikeestaan eka kerta kun mennään koko porukalla johonkin. Ootan kyllä innolla :)

Tänää on ollu yks niitä päiviä, kun on äärettömän ilonen siitä että lähin tänne. Viihdyn jo nyt tosi hyvin, nii saa nähdä saako mua pois täältä enää sitten kun oon saanu rohkeutta käyttää englantia kunnolla :D

Ps. otin aamulla kameran mukaan, jotta voisin ottaa pari kuvaa siitä yliopistosta, mutta siellä sitten huomasin että olin jättäny akun kotiin. No, joku toinen päivä sitten.

Pitäisi opiskella lapsen kehitystä, joten nyt on oikeen hyvä hetki päivittää blogia.

Eka viikko, joskin vajaa sellainen, yliopistoa on nyt takana. Toisaalta tuntuu että tehtävää ja luettavaa on ihan hirveesti, mutta sitten toisaalta taas kaikki mitä koulussa tehdään on joko kuuntelua (luennot) tai muiden opiskelijoiden kanssa puhumista (tutoriaalit). Ainakin tähän mennessä, voi tietty olla että ens viikolla aletaan tehdä jotain tieteellistä tutkimusta tai kirjoittamaan laajoja esseitä :D

Luennoilla oon pysyny suht hyvin kärryillä ja tutoriaaleissakin tajunnu melko hyvin mitä muut puhuu, mutta ite en oo osannu osallistua, mikä ärsyttää ja harmittaa. Suomeks ois niiiiiin helppo puhua kulloisestakin aiheesta, mutta enkuks koko keskittyminen menee siihen että pystyn seuraamaan muiden keskustelua. Oon ollu täällä vasta reilun kaks viikkoa, joten ehkä en voi ees oottaa että puhuminen sujuis vielä huippuhyvin :P Ens viikolla ainakin oon samassa pisteessä muiden kanssa kielen suhteen, kun alkaa valinnaisaineena gaelin alkeet, eikä kukaan muukaan siitä ryhmästä osaa sanakaan sitä kieltä :D Opiskelen sitte vierasta kieltä vieraalla kielellä.

Vaikka kaikki uus onkin jännää ja on kivaa kun vielä ei oo kerenny kyllästyä mihinkään, nii silti ootan että kaikkeen ehtii sopeutua niin ettei ihan kaikki enää oo uutta. Tai siis, että koululla tietää missä hoitaa mitäkin asioita ja osais kulkea siellä eksymättä ja että tunnistais vuosikurssilaiset niin ettei joka ryhmästä löydy pelkkiä uusia kasvoja :D Omaan ryhmään varsinkin haluaisin tutustua paremmin, koska se vaikuttaa tosi kivalta. Musta on ihan kiva kun lukion jälkeen on taas tavallaan oma luokka :)

Eka päivä takana ja olin kyllä ihan hukassa - mutta vielä enemmän oisin ollu pihalla, jos ei mulla olis Elliä tulkkina :P Ihan mukavaa oli, mutta koko päivän asiat ois saanu tiivistettyä myös noin puoleen tuntiin. Toisaalta kivempi tietty että on tällain pehmeä alku kuin että heti alkais luennot sun muut täydellän teholla.

Oli karua nousta ylös kuudelta. Varsinkin kun Jordanhillissa todellakin piti olla vasta kymmeneltä, ja lisäks katottiin eilen kämppisten kanssa jotain randomia komediaa puolille öin. Oon onnekas, koska yks mun kämppiksistä on samalla kurssilla, ni menin sitten sen ja yhden sen kaverin kanssa aamulla pysäkille bussia oottelemaan. Lähdettiin asuntolasta kymmentä yli kaheksan, ja linkun piti olla reilua viittä minuuttia myöhemmin tolla pysäkillä, mihin mentiin, eikä kukaan meistä tienny varmasti että missä se pysäkki on :D Selvittiin oikeeseen paikkaan kuitenkin ihan ajoissa, kun muistettiin missä Montrose Street on. Oltiin myös vähän pihalla siitä, että millä bussilla meiän pitäis päästä perille - luultiin että siinä lukis, että se on menossa Jordanhillin kampukselle, mutta eipä lukenut yhtään mitään muuta kun bussifirman nimi. Eka linkku pysähty hetkeks, mutta ei suostunu ottamaan ketään kyytiin (meitä oli ehkä kymmenkunta siinä odottelemassa), mutta seuraavaan sitten päästiin. Oli aika ahdasta, koska bussi oli yhtä leveä (tai kapea, kuinka vaan) kuin suomalaisetkin versiot, mutta neljän penkin sijasta sinne oli ahdesttu viis istuinta per rivi. Eli jäljelle jäävää käytävää mahduit just ja just kulkemaan sivuittan, jos sulla ei ollu isoa laukkua mukana.

Jordanhillin kampus on aika kaukana kaikesta, ja vähän kulahtanut. David Stow building on aika makeen näkönen ulkoa, ja vielä sisääntuloaulastakin, mutta muuten se on just sellanen vähän vanhahko rakennus, joka kaipailis vähän laastia ja maalia sinne sun tänne. Koko kampusta ollaan siirtämässä keskustaan vuodeks 2012, mutta saa nyt nähdä, koska rakennustöitä ei oo edes alotettu vielä. Eipä siinä, kyllä tuolla opiskelee yhtä hyvin kun missä vaan muualla :)

Aluks kaikki alottavat opeopiskelijat kokoontu luentosaliin kuuntelemaan tervetuliaispuheita ja yliopiston lyhyttä historiikkia. Miespuhujan puheesta ymmärsin suurimman osan, mutta seuraavaks puhuneen naisen puheessa tuli välillä monen minuutin mittasia jaksoja, jollon en tajunnu sanaakaan :D Oli tosi tyhmä olo kun ei tajunnu yhtään mille muut naurahteli. Se kuitenkin selvis, että hakijoita oli ollut 1370 ja meitä aloittaa nyt se reilu 150.

Tauon jälkeen jakauduttiin meiän luokkiin ja nähtiin nopeasti muut ryhmäläiset, sitten jakauduttiin vielä pienempiin porukoihin ja kierreltiin kampusta mentoreiden opastuksella. Tuun kyllä silti eksymään heti huomenna, sen verran sokkeloiselta vaikutti :D

Ruokatauolla koin järkytyksen: ranskalaisia ILMAN SUOLAA. Yäh :D Eikä suolapurkkia näkyny mailla eikä halmeilla. Huomenna omat eväät mukaan, säästyy rahaakin :P Syömisten jälkeen haettiin kiireellä painavat kansiot (jotka vissiin sisältää koko skottien ala-asteen opetussuunnitelman?!?! onko mahdollista....) ja kasa lappusia, joita sitten raahattiin mukana loppupäivä, kun ei ne kenenkään laukkuun mahtunu :D

Sitten kuunneltiin taas vähän opastusta huomiseen liittyen, jonotettiin, oltiin hetki jonossa, venailtiin vähän aikaa, liikuttiin puoli metriä ja jonotettiin vähän lisää, jotta päästäis valokuvattaviks. Hyvin pelkistetty versio koulukuvista: oma nimi kirjotettiin lapulle, sitten istuttiin tuolille, hymyiltiin, räps ja käveltiin pois. Luennoitsijat kuulemma tarvii ne kuvat, jotta osaa nimilistasta yhdistää nimen ja naaman :D Sitten olis vielä pitäny jonottaa toinen ikuisuus, jotta pääsee palauttamaan Skotlannin rikosteriotteenhakulappusen, mutta onnekkaasti vältyttiin siltä, koska mun ei koko lappua tarvi hakea (oon ollu täällä alle 3 kk, joten pelkkä Suomen rikosrekisteriote riittää) ja Elli sai oman paperinsa vasta tänään.

Seuraavaks meille tyrkytettiin kasa lappusia, jotka täyttämällä ois päässy vissiin neljän eri opeopiskelijajärjestön jäseneksi. Mulla meni hermot kun en saanu ees osotetta mahtumaan sinne ruudukkoon, niin päätin sitten olla ilman ilmasia reppuja, kalentereita, kuulakärkikyniä ja hiirimattoja ja olla liittymättä. Eiköhän se onnistu myöhemminkin, jos huomaan sen olevan hyödyllistä :P Ne yliviivaustussit jäi kyllä vähän kirvelemään.

Aamulla siis odoteltiin reilu tunti siellä kampuksella, ja myös iltapäivällä odotteluaikaa olis jäänyt noin tunti, joten päätin tulla junalla pois. Elli opasti asemalla ja osasin ihan ite ostaa lipun automaatista ja tulla oikeeseen junaan ja jäädä oikeessa paikassa poiskin o/

Jeph. Sellain päivä :) Kotona odotti iloinen yllätys: mulle oli tullu postia! Aika siistiä nähä eka kirjekuori, jossa oman nimen alla on brittiosote (joka vie kokonaisuudessaan tilaa 8 riviä :D). iPod latureineen, yks unohtunut toppi, kansainvälinen rikosrekisteriote ja SALMIAKKISUKLAATA <3 7th Heaven.

Kohta lähen käppäilemään hostellille. En vielä oo tainnu tänne ollenkaan kirjottaakaan miten mun koruille kävi? Olin Suomesta lähtiessä laittanu kaikki mun korut (mm. rippiristi, rannekoru, jonka sain 1-vuotiaana yms.) kahteen pieneen kangaspussiin ja pussit tiiviisti olkalaukkuun, joka kulki mun mukana lentokoneessakin. Täällä sitten jätin ne korut hostelliin hyllylle siks aikaa kun kiertelin kaupungilla. Lauantaiaamuna pakatessa mulla ei oo mitään muistikuvaa, muistinko ottaa ne korut sieltä hyllyltä. Illalla kuitenkin tajusin asuntolassa, että voi hitto, en muista purkaneeni niitä pois laukusta. Hirveä etsintä päälle, eikä niitä löytyny mistään. Kävin kaikki vaatepinotkin läpi siltä varalta, että ne olis jotenki joutuneet paitojen väliin. Mutta ei, mistään ei löytyny. Kävin koko huoneen varmaan kolmesti läpi (eikä tässä ihan hirveesti oo läpikäytävää), mutta niitä ei vaan ollu missään. Niinpä sitten lähin illalla vielä puoli yheksän aikaan takas sinne hostellille kysymään, josko ne ois jääny sinne. Siellä oli työvuorossa vanha mies, joka sano ettei hänelle ainakaan ole jätetty siihen tiskille mitään, ja pyys tulemaan seuraavana päivänä uudestaan, kun paikalla olis sama nainen kun sillon kun lähin aamulla. Menin sitten sunnuntaina takas sinne, eikä koruista ollu jälkeäkään. Siivoojakin tuli pahoittelemaan, mutta sanoi ettei ollut huomannut huoneessa mitään ylimäärästä.

Pikkasenko kirpas - KAIKKI korut päällä olevia lukuunottamatta. Ihan kivasti rahaa kiinni niissä, plus tietty tunnearvoa. Enkä voinu millään keksiä, että mihin ne olis joutunu, jos ei ne kerran olleet jääneet hostelliin eikä niitä löytyny asuntolasta. Tulin välimatkan taksilla, ja vielä tarkistin ettei sen taksin lattialle ollu pudonnu mitään. Olin varma etten enää näkis niitä koruja. Se nainen siellä respassa kuitenkin anto yhteystietokortin ja pyys soittamaan, jos löydän ne korut, niin ne ei ettis niitä turhaan sieltä.

Eilen illalla sitten puhuin äidin kanssa skypessä, kun mun suominumero siellä rupes soimaan. Kenenkään ei pitäis soittaa siihen enää, joten olin ihan ulalla, kun äiti rupes puhumaan englanniks siihen :D Soittaja oli sieltä hostellista, ja äiti sitten anto mun brittinumeron sille (mulla ei vielä ollu brittiliittymää kun lähin hostellista). Hetken päästä se sitten soitti mulle ja pahoitteli hirveesti jotain sekaannusta ja kysy että pääsisinkö tänään hakemaan mun korut. Valtava huojennus, olin niin varma että ne oli lopullisesti kadonnu! Saa nähä onko kaikki tallella, mutta ihan loistava homma silti, että ne löyty! Mielenkiinnolla kyl kuulen, että miten ne lopulta löyty :D Pitää käydä ostamassa vaikka suklaalevy sille naiselle kiitokseks, kun siitä kuitenkin on reilusti yli viikko kun lähin sieltä hostellista, ja ne ois voinu helposti antaa asian vaan olla ja luottaa siihen että oon ite hävittäny ne korut johonkin.

Irn Bru maistuu vähän purkalle o.O

Mulla on vähän petetty olo - täällä ei oo satanu ainakaan neljään päivään. Ei sillä että se välttämättä huono juttu ois, pelkäsin vaa kastuvani joka kerta kun astun ovesta ulos :D Kylmä tänää kyl on, tai ainakin paljon viileämpi kun tähän mennessä näiden huiman 11 päivän aikana. Tai sitten se vaan tuntuu paljon kylmemmältä heti kun ei tarkenekaan hameessa ja leggingseissä ;)

Saa nähä miten huomenna pääsen ylös, kun oon nyt tottunu nukkumaan sinne kymmenen hujakoille (eli Suomen aikaa puolille päivin :D), ja huomenna pitäis siihen aikaan olla yliopistolla. Tää yliopisto on jaettu kahelle kampukselle, John Andersonille ja Jordanhillin kampukselle. Suurin osa rakennuksista asuntolat mukaan lukien on täällä John Andersonilla, mutta mm. opettajankoulutus, sosiaalityö ja vissiin jotain liikunnan juttuja on sitten kaupungin toisella puolella Jordanhillissa. Sinne menee kuitenkin opiskelijakorttia näyttämällä ilmanen bussikyyti. Harmi vaan, että se bussi lähtee aamulla 8.10 ja seuraavan kerran 10.10, ja siitä eteenpäin myös saman kaavan mukaan joka toinen tunti yhteensä viis kertaa päivässä. Matka-aika on vajaa puoli tuntia, eli jos haluun olla kymmeneltä Jordanhillissa (mikä vois olla ihan suositeltavaa varsinkin ekana aamuna), niin ehdin sitte ootella siellä reippaasti yli tunnin. Julkisillakin sinne varmaan pääsee jotenkin, mutta bussiaikatauluista en hirveesti saanu selkoa kun niitä koitin netistä katella, metroasema on kaukana sieltä ja juna-asemaltakin kävelis 20 min. Plus että se maksais arvokkaat 1,80 puntaa, joten ehkä pakkaan kirjan laukkuun ja meen aikasin oottelemaan sinne.

Juttelin eilen yhen kaverin kanssa, joka alottaa nyt Lontoossa opiskelut. Totesin, että mulla kävi todella hyvä tuuri kämppisten kanssa, koska noiden tyttöjen kanssa tulee tosi hyvin toimeen, ne on kaikki hirveen mukavia eikä tuo tänne bileitä joka ilta. Tosin en kyllä ymmärrä aina niiden puheesta puoliakaan, joten en tietäis vaikka ne vaan dissais mua :D Suomalaisittain tuntuu hassulta, kun sulta kysellään aina hirveen innokkaasti että mihin oot menossa, mistä tulossa, mitä aiot tehä illalla. Oliko kivaa, mitä ostit, otatko teetä. Ja sama toistuu joka kerta kun törmätään. Tosta oon muuten ilonen, että ainakin mun kämppikset puhuu aina menevänsä teelle, eivät kahville ;)

Yks mikä harmittaa, on se ettei täällä kierrätetä yhtään. Suomessa ilmastonmuutos on esillä joka paikassa, ja vähän kaikkialla lajitellaan ainakin osa jätteistä, mutta täällä ei lajitella mitään. En oo nähny ees paperinkeräyspisteitä, eikä kaupoissa oo pullonpalautussysteemiä (tai sit se on niin taitavasti naamioitu etten oo huomannu). Jos jotain hyvää pitää löytää, ni roskiksia tääl on kyllä joka kadun nurkassa ja varrellakin ainakin kolme.

Musta on hassua kun vähän joka kaupassa on erilainen tyyli maksaa ostokset. Tai ei se maksaminen, mut muuten koko homma :D Esim. Sainsbury´s -ruokakauppaketjun liikkeissä ostoskori laitetaan sellaselle metallialustalle kassan vieressä, sit se kassaneiti ottaa sieltä korista ne tavarat ja pakkaa ne valmiiks muovipussiin (multa on tähän mennessä vaan kerran kysytty, haluanko pakata ite. Ehkä näytän niin uusavuttomalta :D). Sama käytäntö on melkeen kaikissa muissakin kaupoissa, mut esim. Aldissa laitetaa tyhjä ostoskori kans siihen hihnalle, sit ostokset ihan samalla lailla kun Suomessa, kassan jälkee ladotaan ostokset nopeesti takas koriin, maksetaan ja mennään korin ja pussin kanssa sivustalle pakkaamaan. Yleensä täällä ei ees oo tota hihnaa, vaan pelkästään se pieni "kassapiste" ja jonot sitten kiemurtelee missä sattuu.

Oon yliahkera (tai joku vois kai sanoa ylilaiska, kun koneella istun...) ja teen toisenkin postauksen tälle päivälle. Päivällä siis tosiaan käveleskelin tuolla, ja onnistuin tietty eksymään. Ihan kivan näkösiähän noi lähiöt oli, ei siinä mitään :D Takasinkin onneks löysin ilman karttaa, sit kun lopulta toi katedraalin torni sattu tulemaan näkyviin. Aika kätevää muutes asua katedraalin vieressä ;)

Päivällä meinasin paahtua, joten illemmalla sit tietysti tuli kylmä. Pitäis ehkä oikeesti hankkia se lämpömittari. Muistin kuitenkin kerrankin ottaa kameran mukaan ja kävin vähän kurkkaamassa, millasta nekropoliksella on:










Jostain syystä noi kuvat halus mennä väärään järjestykseen, eli alimpana on se minkä piti olla eka :D Mutta joo. Mulla on aika nätti asuinkaupunki :)

Ah. Eka oikeesti todella kiva aamu: ulkona paistaa aurinko (!!!), mulla on vihdoin teetä ja saan syödä aamupalaa rauhassa täällä mun ihka omassa huoneessa. Eikä tänää tarvi tehä mitää, ajattelin mennä vaan kävelemään kaupungille ihmisten sekaan :)

Sitruuna-inkivääri tee nousee muuten kakkoseks mun tän hetkiselle rakkauslistalle. Varmaan vielä parempaa tosin seuraavalla kerralla, kun tiiän ettei tähän tartte laittaa sitä mun normaalia neljää teelusikallista sokeria :D En tiiä onko täällä kaikki teepussit tollasia, mutta noissa ei oo ollenkaan sitä narua, millä saa kätevästi nostettua sen pussin pois teemukista. Höh.

Käytiin eilen kämppisten kanssa tutustumassa pyykkitupaan. Koneen käyttö maksaa 2 puntaa ja kuivauskoneen punnan, mutta koska ne pesukoneet on ihan jättimäisiä, ni päätettiin pestä kaikkien (tai no viiden meistä, koska kuudes meni kotiin viikonlopuks) meiän pyykit kerralla ja säästää - nyt hinnaks tuli vaan punta per nenä ja sekä tummia että vaaleita tuli suht täys koneellinen. Läheskään kaikkia vaatteita ei kuitenkaan voinu laittaa kuivuriin, ja nekin jotka siellä oli, oli yhä nihkeitä 50 minuutin pyörimisen jälkeen. Niinpä meillä sitten roikku eilen vaatteita joka paikassa - avattiin kaikki keittiökaappien ovetkin, että saatiin niiden päälle kuivumaan, vaikka onneks kolmella meistä on sellanen pieni pyykkiteline :D Pitää vaan muistaa tunkea ne kuivaustelineet piiloon ennen keskiviikkoa, jolloin täällä on yleisten tilojen siivous, koska asuntolassa ei periaatteessa sais kuivattaa pyykkiä ollenkaan. Mikä logiikka siinä on, ettei täällä saa kuivattaa vaatteita, mutta kuivauskoneessakaan ne ei kuivu? Yks tyttö nimittäin laitto vaatteensa rumpuun kahdesti, ja sano että ne oli silti tosi nihkeitä, ja sillä sentään oli pikkasen vähemmän kuivatettavaa kun meillä :D

Ei oltu ainoat jotka oli ekaa kertaa pyykkäämässä: sinne tuli kaks jätkää, jotka ensin ihmetteli hetken miten ne koneet toimii, eivätkä silti vissiin lukeneet niitä ohjeita seinältä: toinen niistä laitto heti rahat koneeseen, jolloin se lähti pyörimään - ilman pyykkejä. Eikä sitä saanu mitenkään keskeytettyä, joten pojat päätti sitten kiroilun säestyksellä hoitaa pyykkäyksen joskus toiste :D

Meinasin eilen ostaa puntakaupasta pieniä keittiöveitsiä, mutta niissä olikin lappu ettei myydä alle 21-vuotiaille o.O Mitäääää. Toisesta kaupasta sitten löyty sellasiakin veitsiä, mitä sai myydä 18 vuotta täyttäneille. Saksiakaan täällä ei saa myydä alaikäsille. Mut sytkäreitä vissiin saa, ja liköörikonvehtien ostoon pitää olla 16 :D

Musta on outoa, kun kirjakaupoissa melkein kaikki kirjat on pokkareita. Halvempia ja kevyempiä tietty kantaa kun kovakantiset, mut ne myös hajoo helpommin. Tai ainakin tosta Gabaldonin jättiläisesta irtos selkämys melkeen heti, mutta onneks sen saa jotenki liimattua tai teipattua kasaan (jos olis liimaa tai teippiä...) eikä se kuitenkaa lukemista haittaa. Mutta ah, Waterstones <3 Varmaan viiskerroksinen kirjakauppa. Tiedän mihin tuun tuhlaamaan ylimääräset rahat jos niitä joskus ilmaantuu :D

Tiistaina pitäis sitten löytää tie oikeelle bussipysäkille ja yliopistolle ekaa kertaa.

Hahaa! Sainpas tänne kuvia. Tässä ne siis on: mun tän hetken suurin rakkaus - Primarkin kävelykengät. Niissä oli nauhat, mutta mulla meni hermot kun koitin laittaa niitä kivasti kiinni nii päätin sit ottaa ne kokonaan pois. Hyvin pysyy jalassa ilmankin :P







Ajattelin olla tänää laiska ja viettää illan tylsästi asuntolassa. Tykkään tästä mun huoneesta, vaikka etukäteen olin kuullu lähinnä vaan negatiivista yliopistojen asuntolahuoneiden tasosta. Tää on kuitenki tilavampi kun odotin, ja koska mulle ei oo (vielä) juuri kertyny omaisuutta tänne, ni tää on myös paljon siistimmän oloinen kun huone kotona. Mulla on iso peili (<3) ja oma lavuaari, mikä on hyvä juttu, koska vessan lavuaari on minikokoa eikä siellä oo peiliä. Kokolattiamatto kuuluu tietty asiaan, kun kerran Briteissä ollaan. Aluks ihmettelin, että onko mun pöytälamppu rikki, kun se ei halunnu mennä päälle vaikka kuinka paino katkasijasta ja töpselikin oli seinässä. Sitten tajusin, että täällä on pistorasioissa vielä erikseen katkaisija, josta
virta pitää laittaa päälle...

Huono laatu, mutta tältä kuitenki näyttää pimeällä kun vilkasee mun ikkunasta ulos. Me likes :)











Sitten vielä pari kuvaa tästä huoneesta muuten. Ei ehkä mitenkää edustavia, mutta olkoon :D