Kotona (miten voi olla niin ihana paasta vihdoin sanomaan "kotona"?) ei nettia viela ole ja lapparinkin unohdin sinne joten yliopiston kirjaston aattomilla nappaimilla pitaa taas kirjotella!

Tykkaan meian kodista ihan hitsisti. Laittasin muutaman kuvankin mutta kun se kameran piuha on edelleen siella kamppiksen huoneessa. Kuitenkin, asunnosta loytyy pari juttua jotka erottaa sen (mun mielesta) edukseen monista brittiasunnoista:

1) ei kokolattiamattoja! laminaatti tosin notkuu jannasti parissa kohtaa... mutta on se silti mattoa kivempi!

2)sahkoliesi kaasuisen version sijasta

3)vain yksi hana kylpparin lavuaarissa!!!! saa just sopivaa vetta eika aina vaan polttavaa tai jaatavaa. rob ei meinannu ymmartaa mun innostusta kun huomasin asian eilen, olin jotenkin onnistunu ohittamaan kyseisen seikan asuntoa ekaa kertaa kattoessa.

Asunnon hassuuksiin taas menee mm. pesukone, joka ei suinkaan sijaitse keittiossa kuten yleensa (mika jo sekin olis musta hassua) vaan erillisessa pikkuhuoneessa rappukaytavalla. Vuokraemanta kerto etta sillon kun talo rakennettiin satakunta vuotta sitten, kahella muulla pohjakerroksen asunnolla oli vessat siella sisalla mutta jostain syysta meian kampan veski oli erillisessa kopissa kaytavan varrella. Myohemmin kylppari rakennettiin ihan asunnon sisapuolelle ja kyseisesta kopista tuli meian ihka oma pyykkitupa. Johon tosin myos naapurilla on avain, koska se sailyttaa muutamaa rinkkaa siella. Hoh.

Mulla ei oikeen oo ollu hyva tuuri noitten avainten kanssa - flatsharessa sain vaan kerran flatin oven auki, ja nyt ehin jo innostua miten helppo ton asunnon oven kaksi lukkoa on avata. Joo ne lukot kylla sujuukin, mutta voi raka etta ma tappelin eilen rappukaytavan oven kanssa! Ekalla kerralla ohikulkenut herrasmies tuli auttamaan neitoa hadassa ja sekin sai lukon auki vasta n. 10 minuutin yrittamisen jalkeen. Toisella kerralla kauppakassien kanssa meinas olla itku lahella, mutta naapuri ylakerrasta pelasti kun sattu lahtemaan ulos. Se naytti miten lukko toimii ja sano etta senkin avain tokkii aina, mutta kokeiltuaan mun avainta se totes etta vakivaltaa joutuu kayttamaan, jos meinaa sen lukon auki saada. Mutta kolmas kerta toden sanoo, illalla pubista kotiutuessa sain kuin sainkin oven ihan ite auki!

Kannykka on aivan turha varkki tuossa talossa muuten, siella ei oo kenttaa ollenkaan. Ei missaan nurkassa, kavin kylla kaikki lapi kun koitin tekstiviestia lahettaa! Naurettiin sita miten meille oli jatetty lapulle vuokraemannan perheen yhteystiedot ja tarkeita puhelinnumeroita, paljonpa tuolta niihin tarvittaessa soitellaan... niinpa mentiin illalla istumaan nurkan takana olevaan pubiin, jotta Rob sai hoidettua parit puhelut. Todettiin etta kadulla kenttaa kylla on - kaks metria etuovelta kauempaa lahtien tosin vaan.

Mutta kokonaisuudessaan tykkaan asunnosta tosi paljon :) Viela enemman toki sitten kun on netti ja kaikki muukin tarpeellinen saatu hommattua!

Pikainen bloggailutuokiohan tuo aina lisävirtaa pakkailuun, eh? Saadaan tänään illalla avaimet ja käydään viemässä suurin osa tavaroista asunnolle ja varsinaisesti muutetaan huomenna, jeiiiiij!

Noi palohälytykset ei tunnu jättävän meitä rauhaan. Toissapäivänä kuulu kuinka keittiössä piipitti hälytin, naapurihuoneen tyttö oli unohtanu ruokansa uuniin. Sitte viime yönä joskus kolmen aikaan alko ensin kuulua jostain kauempaa käytävältä palohälyttimen ääni ja pian pärähti meiänkin huoneen mekkaloitsija soimaan. Espanjalaisten turistien mielestä oli vissiin hirveen hauskaa seistä keskellä yötä ulkona yövaatteissa, sen verran paljon ja äänekkäästi ne naureskeli samalla kun ottivat iloisia ryhmäkuvia toisistaan. En oikeen tiiä oliko se paloharjotus vai vahinko vai mikä, mutta yövahdilla meni joka tapauksessa hetki ennen kun se keksi miten mekkalan saa hiljennettyä :D Eikä kukaan kyllä käyny tarkistamassa rakennusta tai mitään...

Naurettiin yöllä kun laskeskeltiin monestiko on osuttu palohälytyksen aikana johonki tän 7 kuukauden aikana; yks asuntolassa; yks Buchanan Galleries - kauppakeskuksessa; yks Crowne Plazassa; nyt kolme täällä.

Joo ei mulla mitään varsinaista asiaa ollu. Kunhan halusin tekosyyn laiskotella lisää tuon pakkaamisen kanssa :P

Korvat soi ja varpaat on jäässä enkä uskalla mennä suihkuun :D Palohälytin meni päälle kun Rob kävi suihkussa, kylppäristä ilmeisesti tunki oven ali ja yli ja läpi kuumaa höyryä joka kävi liikaa ton meluttimen hermoille. Ikkunat ja tuuletin auki, eikä se suostunut hiljenemään... eikä respassa ollu ketään vielä näin aikasin, ja kun koitettiin soittaa sellaseen päivystysnumeroon ni ne vaan käski ootella että tuuletin tekee tehtävänsä. Joku henkilökunnastakin kävi paikalla mutta ei näköjään osannu tehdä asialle mitään :P onhan se ihan jees herätä aamulla siihen että palohälytin soi pienessä huoneessa 20min! Mutta vieläkään en siis oo ikkunaa uskaltanu sulkea :D

Palohälytinepisodin taustalla piilee tietysti se seikka että tällä hetkellä asutaan halvahkossa "hotellissa" tiistaihin asti - jolloin päästään muuttamaan omaan kotiin! Tai no vuokrattuun sellaseen, mutta kämppiksettömään kuitenkin :) Tai ei se kai ihan kämppiksetönkään oo kun yhessä muutetaan, mutta olkoon. :D

Keskiviikkoiltana käytiin kattomassa taas paria asuntoa ja molemmat oli tosi kivoja ja hyvällä paikalla, mut toisen vuokra oli 125 puntaa/kk halvempi, mikä helpotti valintaa huomattavasti. Pieni paikka, mut sopiva meille :P Eilen juhlistettiin Robin synttäreitä allekirjottamalla vuokrasopimus ja muuttamalla suuren suuri parin matkalaukun kokoinen omaisuutemme väliaikasesta flatsharesta tänne hotelliin, jossa asustellaan nyt sitten tiistaihin asti.

Ha, Robin työkaverit oli muistaneet sitä lahjoilla joihin kuulu mm. jättimäinen helium-ilmapallo, joka värikkäästi kerto jokaiselle vastaantulijalla, että joku täytti tänään 30. Jotta se ei olis näyttäny tarpeeks hassulta yrmeäilmeisen kauluspaitaan ja suoriin housuihin pukeutuneen kädessä, KElvinbridgen asemalla oli metro hajonnu ja jouduttiin odottelemaan keskustassa ties kuin kauan ennen kun metro pääs liikkelle. Mikä tarkotti sitä, että vaunu oli tupaten täynnä ja tilaa oli yhden pirteänvärisen heliumpallon verran vähemmän :)

Tykkään Glasgow'sta! Edelleen. :)

Reilu viikko sujahtanu kätevästi tekemättä käytännössä yhtään mitään, mutta silti ei oo tylsyys tai suomi-ikävä ehtiny iskeä. Onneksi :).

Päivät on kyllä menny kivasti asuntoja ettiessä ja maileja lähetellessä. Useammassa näytössä on käyty mut silti ei oo vielä löytyny oikeen sellasta, mitä haetaan. Tänään ja huomenna kuitenkin taas yhdet näytöt edessä, ja molemmat on kivalla alueella ja vaikuttaa ihan hyviltä vaihtoehdoilta. Sen on kyllä saanu huomata että yksityisten vuokraisäntien kanssa saa olla hitusen varpaillaan - meiän piti viikonloppuna mennä kattomaan yhtä asuntoa, ja se vuokraisäntä sano että voidaan mennä koska tahansa kello 5 ja 7 välillä, se olis kuulemma joka tapauksessa paikalla tekemässä jotain paperihommia. Käytiin ensin toisessa näytössä joten oltiin tuolla sitten vasta varttia vailla seittemän, mutta kukaan ei tullu avaamaan ovea kun koputettiin, eikä asunnosta kuulunu/näkyny mitään elonmerkkejä. Rob koitti pari kertaa soittaakin, mutta meni vaan vastaajaan. Niinpä sitten lähdettiin pois ja ihmeteltiin, että olipas outoa kun heppu oli kuitenkin aiemmin vastannu puheluihuin ja sähköposteihin ihan hyvin.

Eilen illalla se vuokraisäntä sitten soitti Robille ja sano että sen puhelin ei jostain syystä ollut toiminut 4 päivään ja nyt se kävi läpi 30 vastaanotettua puhelua. Kertoi myös, että asuntoon oltiin just oltu asentamassa uutta boileria (meinasin kirjottaa broileria :P) ja että koskas tahdottais koittaa järjestää asunnonkatseluaikaa. Että näin, onhan siinä ihan oma logiikkansa olla neljä päivää tavoittamattomissa ja sanoa että itse asiassa kämpässä tehtiinkin just pientä remonttia sillon kun oli sovittu, että mennään sitä kattomaan. Eipä sovittu uutta näyttöaikaa.

Eilen järkkäänty vähän extemporee yks näyttö myöskin. Vuokraisäntä vaikutti kyllä tosi mukavalta mut päätettiin jäätä sopimukset kirjottamatta, kun rappukäytävän ovi puuttu ja kaikki ikkunat oli rikottu ja ite asunnossa näky että oli ollu pari vesivahinkoa joskus. Vuokraisäntä vaan selitteli ilosena että monta vuotta sitten oli katosta irronnu tiili ja sen takia oli tullu vettä sisään - mutta ei hätää, hän kyllä maalaa jäljet piiloon ennen kun muutettais sisään!

Muut mitä on käyty kattomassa on oikeesti ollu ihan kivoja, mutta joko sijainti taikka sitten muuttopäivä on tökänny. Saa nähdä, sormia saa pitää ristissä jotta sopiva kämppä löytyis mahd. nopeasti! :)

Perjantaina oltiin menossa jälleen yhteen asuntonäyttöön illalla Robin töiden jälkeen, mutta meinas aikataulut mennä vähän tärpille koska herra oli myöhässä - se oli käyny ostamassa viimesen jutun mun synttärilahjaan ja sen takia joutunu juoksemaan asemalle lol. Suloinen paperikassi, jossa oli kissanpennun kuva, ja tiukka käsky etten saa avata ennen puoltayötä. Mutta awws, oon vieläkin vähän järkyttyny miten hyvin Rob tuntee mut :D Ei lahjaan tarvi käyttää simona rahaa, jos se on just osuva saajalleen. Rob oli kuulemma kyselly Bodyshopissa neuvoa myyjältä, mutta tyrmänny sen ehdotuksen (jotain kookokselta tuoksuvaa), koska muisti että inhoon kookosta kaikissa muodoissa, ja päätyny sen sijaan vaniljaan ja suklaaseen. Se oli ostanu myös valkosuklaata ja "Little Miss Stubborn" - rasiallisen minttuja. Olin niin vaikuttunu että piti päästä jakamaan asia tännekin :D Nyt on teinivuodet sitte teineilty - 20, huiii....

Varsinainen synttäripäivä oli harvinaisen lämmin ja aurinkoinen, joten aamun asuntonäyttöjen jälkeen käveltiin West Endissä ja illalla mentiin ulos syömään. Ja eksyttiin kotiintulomatkalla ja törmättiin citykettuun, mutta lopulta löydettiin kuitenkin kotiin :D

Viime postauksessa taisin ihan kiitettävästi valittaa meiän kylppäristä, mutta nyt luksukseen on saatu lisäystä myös pimeydellä - toissailtana sopivasti kauhuleffan kattomisen jälkeen totesin, ettei kylppäriin saa enää valoja... hyi että, ja ikkunaan heijastuu vielä puiden oksien ääriviivat ulkoa.

Laittaisin tänne kuviakin tylsän tekstin sekaan, mutta kameran piuha on edelleen Zanin huoneen vaatekomeron ylähyllyllä laatikossa. No pics, siis.

Kesä meni ja vaikka lomaa onkin vielä lähes puoltoista kuukautta jälellä, niin alan enemmän mieltää tän jos syksyks. Varsinkin kun eilen palasin vihdoin tänne Glasgowhun! :) Namnam.

Kesä meni aika tiiviisti töissä mansikkahommissa, ja kivoja hommia olikin :) Oli haikeeta lähteä vikana päivänä. Vika isosteluriparikin tuli tehtyä ja veljen rippijuhlia juhlittua ja kavereita nähtyä - harmittavan vähän, mutta parempi sekin kun ei mitään! Ja lauantain kesän päättäjäisillanvietto oli ihan huippu, aivan loistava porukka oli kasassa :) Itkuthan siinä meinas tulla, kun piti lähteä.

Eilen aamulla oli liian aikanen herätys ja vikojen pakkailuiden ja halien jälkeen Viivi, Anni ja Milla lähti viemään mua kentälle. Matka alko lupaavasti sillä että mun käsimatkatavaralaukusta ratkes sauma ennen kun pääsin kotiovelta autoon, mutta kentälle päästyä kaikki suju niin sutjakkaasti että ehin melkeen tunnin ootella koneeseen pääsyä. Tällä kertaa otin kitaran mukaan, ja sen ehjänä selviämistä saikin sitte jännittää. Mulla ei alunperin ollut kun pehmeä laukku sille, ja koska ryanairin varaussysteemi on hanurista, tajusin sen menevän ruumaan vasta sen jälkeen kun olin jo varannu ja maksanu koko lennon. Onneks porukat pelasti mut ostamalla etukäteissynttärilahjaks kovan laukun, ja sen ja "FRAGILE! Please be careful and you'll save a girl's day. Thank you" - tarran avulla kitara selvis kuin selviskin ehjin nahoin :)

Rob oli Edinburghin kentällä vastassa ja tultiin sitte yhessä Glasgow'hun. Se oli onnistunu unohtamaan avaimensa kotiin eikä kumpikaan meiän irkkukämppiksistä sattunu olemaan kotona, joten sain sitte hetkisen ootella kamojen ja kitaran kanssa ulkorappusilla kun herra kävi hakemassa vara-avaimen läheisestä pubista :D. Olin aikasemmin kuullu vaan hyviä puheita West Endistä, ja aivan ihanaa aluetta tää ainakin on, missä nyt satutaan asumaan nää seuraavat 9 päivää vielä :) Tää kämppä tosin on kai nyt sitä surullisen kuuluisaa brittiläistä arkkitehtuuria kylppärin reikäisine lattioineen ja vuotavine kattoineen, mutta toistaseks ainakin lähinnä naurattaa murjuisuus. Vois olla toinen juttu jos täällä pitäis asua kauemmin kun tää reilu viikko :P Keittiö on kyllä kiva ja meiän huonekin ihan jees. Puulattia, umpeen muurattu takka, kiva näköala jättimäisestä ikkunasta ja yhtä jättimäinen sänky. Jossa tosin on ärsyttävä kuoppa yhessä kohtaa. Huoneen vakituinen asukas vissiin opiskelee lääketiedettä, kun seinällä on isot julisteet ihmisen lihaksistosta ja luustosta.

Rob lähti töihin tunti sitte ja mulla on suunnitelmissa raahautua kohta vähän ostoksille ja sitte alottaa syksyn suurin haaste - asunnon etsiminen. 9 päivää aikaa löytää kiva kämppä suht hyvältä alueelta ei-ihan-mahdottomien kulkuyhteyksien päästä yliopistolta. Miks Jordanhillin pitää olla siellä korvessa kaukana keskustasta? :P Onneks vaan mun yliopisto rajoittaa kämpän sijaintia, Robin työpaikka on ihan Central Stationin vieressä joten sinne kyllä pääsee melkeen mistä vaan Glasgow'n kolkasta jotenkin.

Mutta nii. Ihana olla takas täällä :)

Ja ai nii, kommenttiboksista löyty peräti kaks ihanaa piristystä!




Sekä Elli että hanshu olivat muistaneet mua elämäni ihka ensimmäisellä blogipalkinnolla! Tacktack molemmille :)

Kymmeneen kysymykseen siis pitää vastata ja sitten laittaa eteenpäin kymmenelle muulle bloggaajalle.

1. Suosikkiväri: ööp. ruskea? musta? vihreä? mikä vaan kiva väri kelpaa :P
2. Suosikkieläin: kissa <3
3. Suosikkinumero: ei mulla semmosta oo.
4. Suosikki alkoholiton juoma: kaakao. tai tuoreista aplareista puristettu mehu. tai äitin mansikkamehu :P
5. Facebook vai Twitter? facebook.
6. Intohimosi: skotlanti? :D raaka halloumijuusto. suklaa.
7. Saada vai antaa lahja? antaa. saaminen on yleensä kiusallista :P
8. Suosikkikuvio: enpä oo kyllä koskaan tullu miettineeks :D
9. Suosikkiviikonpäivä: perjantai.
10. Suosikkikukka: mun kukkatuntemuksella ei voi laittaa kun jonkun näitä perustylsiä vastauksia, joko ruusu tai kielo varmaankin :D

Tää taitaa jo löytyä kaikista blogeista joita seuraan, joten oon possu enkä haasta ketään.