Bussia odotellessa vois tietty tehda jotain hyodyllista (kuten vaikka ettia satukirjan torstaille jotta placement-paniikki hellittais hitusen), mutta jotenkin facebook ja blogger vaan tuppaa kutsumaan enemman. Vajaiden nappaimistojen takia vaan pitaa karsia pisteettomista kirjaimista taas. Hoh.

Sain ihka ekan vierailijan tanne Glasgow'hun viime viikolla! Anni vietti koko paivan bussissa ja tuli Lontoosta tanne vajaaks viikoks. Piristavaa puhua suomea (niinkun sita ei tulis koulussa puhuttua Ellin kanssa..) ja huomata, ettei se Glasgow'n aksentin vaikeus ole pelkastaan mun korvien valissa, vaan se ihan oikeesti on muidenkin mielesta totuttelua vaativaa.

Glasgow'n nahtavyyksiin tutustuminen meilta tais jaada lahinna keskustan kiertelyyn, mutta Edinburghiin tehtiin toissapaivana pieni seikkailu. Bussiasemalla puhuttiin keskenamme suomea, ja hetken paasta kuultiin kun meian takana olleet jatkat puhuivat niin ikaan suomea. Jarkyttyneen yllattyneina vilkastiin nopeesti molemmat taakse, ja hetken paasta toinen pojista sitten kysykin etta ollaanko sattumoisin kenties Suomesta. Niinpa se reilun tunnin mittanen bussimatka menikin sitten turkulaispoitsujen kanssa jutellessa ihan mukavasti :D Hamaavaa, etta vaikka taalla on melko paljon suomalaisia, niin siihen kieleen ei kuitenkaan kovin usein tormaa. Tai siis kun Strathclydessa ei oo kovin montaa suomalaista (en tiia ketaan meian kahen opeopiskelijan lisaks), vaikka Glasgow'n yliopistossa meita on ihan reippaasti. Kaupungilla oon kahdesti kuullut tuttua kielta, kerran puntakaupassa vanhempi pariskunta mietti montako puntaa (:D) se mikalieostosnytolikaan makso, ja kerran keskutassa sattu korviin kahen tyton keskustelunpatka. Toi on vaarallista, kun tottuu etta suomea voi puhua vapaasti kuin jotain salakielta, mutta oikeesti lahistolla voikin olla ymmartavia korvapareja.

Niiiin siis Edinburghissa kaytiin linnaa ihastelemassa ja sitten mentiin pieneen pubiin syomaan perunoita. Melkeen havettaa, etta oon asunu taalla jo muutaman kuukauden ja vasta nyt menin oikeesti ekaa kertaa syomaan pubiin. Mutta parempi myohaan kun ei millonkaan, ja hyvaa oli! Alan uskoa etta mista tahansa saa syotavaa kun laittaa tarpeeks juustoa sekaan. Tai no hernekeittoon ehka juustonkaan kanssa koskis.

Ylihuomenna on toinen placement paiva edessa, ja mulla alkaa nousta taas paniikki siita etten selvia koko hiiskatin tyoharjottelusta. Aaargh jos voiskin vaan keskittya siihen ite harjotteluun, oppilaisiin, kouluun ja niihin pieniin tehtaviin mitka pitaa teha, mutta mulla ei vielakaan ole kovin vahvaa itsevarmuutta ton kielen kanssa. Kirjallisesti parjaan tosi hyvin, mut puhe tokkii edelleen. Miks? Jos kaksin puhuu jonkun kanssa ni sujuu ihan ok, mutta vahankaan isommassa ryhmassa tai jos on taustamelua tai pitas puhua jostain vaatimavammasta aiheesta (kuten vaikka Piaget'n teorioista :P) nii ei kylla suju.

Though the written English doesn't cause much problems, I decided to add at least one short paragraph to every blog post from now on in English, as one friend of mine suggested it would perhaps help to improve my English. Or at least the confidence in using English. Though I think that friend hasn't read my blog after the first visit, as I said I won't change my writing language. Anyways, one paragraph can't do anything bad. Dear readers, feel free to point out my errors.

Back in Glasgow <3

Inhoon matkustuspäiviä. Tai siis että matkustamisessa ei oo mitään vikaa (paitsi lentämisessä, HYI) muttakunseonniinärsyttävänväsyttävää. Tuntuu ettei matkusta pelkästään fyysisesti maasta toiseen, vaan myös henkisesti elämästä toiseen. Elämä Suomessa ja elämä täällä on erilaista kaikilla mahollisilla tavoilla, eikä niillä oo mitään yhteistä eikä ne tavallaan linkity toisiinsa mitenkään. On ihmiset täällä ja ihmiset Suomessa, mutta ketkään niistä ei oo koskaan tavanneet toisiaan.

Automatkan, lennon, bussimatkan, junan ja vielä piristävän kävelyn juna-asemalta kotiin jälkeen olin vihdoin takas asuntolassa tiistaiyönä vähän ennen yhtä. Piristäväks ton kävelyn kahden painavan laukun kanssa teki joku random irlantilaisjätkä, joka pysäytti mut, koska halus varmistaa etten ajattele sen olevan terroristi vaan siks että se sattuu olemaan irlantilainen. Miekkonen suuteli mun kättä, toivotti siunausta ja lupas pitää musta huolta ja kysy sitten että lähenkö mukaan juhlimaan sen ja sen kavereitten kanssa :D Kyllä, ilomielin lähen mukaan matkatavaroiden kanssa ja yheksän tunnin matkustamisen jälkeen.

Oli ihana nähä kämppiksiä taas <3 tai siis ainakin niitä kahta jotka oli ehtineet palautua tänne ennen mua :D Yks tuli eilen ja loput kaks varmaan nyt viikonlopun aikana. Ja aaaaaaaaaa tänne tuotiin tänää iso pahvilaatikkopostipaketti, joka on toiselle noista vielä puuttuvista kämppiksistä ja siinä oli iso lappu että se sisältää kitaran - oonko edes kade! Haluisin ostaa oman, mutta aattelin säästää kämppisten korvia ja hommata kitaran täältä vasta sitten ku en enää asu asuntolassa.

Huomenna sitte taas luennoille Jordanhelliin. Jeejee :) Pari isompaa koulutyötä pitäs saada nyt tehtyä, palautukset on maanantaina ja torstaina. Toinen niistä on ihan mielenkiintonen, mut se toinen on ihan täyttä höttöä.

Täällä ei oo enää lunta. Hassua kun ulkona on vihree nurmi vaik on tammikuu. Mut se ei haittaa että lämpötila on plussan puolella :)