torstai 6. tammikuuta 2011

Back in Glasgow <3

Inhoon matkustuspäiviä. Tai siis että matkustamisessa ei oo mitään vikaa (paitsi lentämisessä, HYI) muttakunseonniinärsyttävänväsyttävää. Tuntuu ettei matkusta pelkästään fyysisesti maasta toiseen, vaan myös henkisesti elämästä toiseen. Elämä Suomessa ja elämä täällä on erilaista kaikilla mahollisilla tavoilla, eikä niillä oo mitään yhteistä eikä ne tavallaan linkity toisiinsa mitenkään. On ihmiset täällä ja ihmiset Suomessa, mutta ketkään niistä ei oo koskaan tavanneet toisiaan.

Automatkan, lennon, bussimatkan, junan ja vielä piristävän kävelyn juna-asemalta kotiin jälkeen olin vihdoin takas asuntolassa tiistaiyönä vähän ennen yhtä. Piristäväks ton kävelyn kahden painavan laukun kanssa teki joku random irlantilaisjätkä, joka pysäytti mut, koska halus varmistaa etten ajattele sen olevan terroristi vaan siks että se sattuu olemaan irlantilainen. Miekkonen suuteli mun kättä, toivotti siunausta ja lupas pitää musta huolta ja kysy sitten että lähenkö mukaan juhlimaan sen ja sen kavereitten kanssa :D Kyllä, ilomielin lähen mukaan matkatavaroiden kanssa ja yheksän tunnin matkustamisen jälkeen.

Oli ihana nähä kämppiksiä taas <3 tai siis ainakin niitä kahta jotka oli ehtineet palautua tänne ennen mua :D Yks tuli eilen ja loput kaks varmaan nyt viikonlopun aikana. Ja aaaaaaaaaa tänne tuotiin tänää iso pahvilaatikkopostipaketti, joka on toiselle noista vielä puuttuvista kämppiksistä ja siinä oli iso lappu että se sisältää kitaran - oonko edes kade! Haluisin ostaa oman, mutta aattelin säästää kämppisten korvia ja hommata kitaran täältä vasta sitten ku en enää asu asuntolassa.

Huomenna sitte taas luennoille Jordanhelliin. Jeejee :) Pari isompaa koulutyötä pitäs saada nyt tehtyä, palautukset on maanantaina ja torstaina. Toinen niistä on ihan mielenkiintonen, mut se toinen on ihan täyttä höttöä.

Täällä ei oo enää lunta. Hassua kun ulkona on vihree nurmi vaik on tammikuu. Mut se ei haittaa että lämpötila on plussan puolella :)

2 kommenttia:

Elli kirjoitti...

Meikalla on jo osa A siita hotosta valmiina! :D Viela pitaa tassa viikonlopun aikana raapia kokoon osa B, arvaappa innostaako?

Tuosta matkustamisesta oon muuten vallan samaa mielta. Tuntuu etta matkustaa yhdesta elamasta toiseen. Itella tuli pikku itkut kun tajusin tulleeni takas Glasgowhun - Suomessa kun tuota stressia kouluhommista ym. ei ollu olemassakaan.

LauraJ kirjoitti...

Tuo on tuttu tunne, että on kaksi paikkaa joiden ainoa yhteinen tuttu olet sinä itse. Sama tapahtui mulla Suomen sisällä muuttaessani aikanaan. Eri paikassa on erilaisia tapoja (puhe ja muita), ja mitä mielenkiintoisimpia linkkejä ja muuta mitä kautta ihmisiä tuntee, niiden selittäminen on haastavaa.. Mutta kyllä siihen tottuu ja kun puhuu ja puhuu vaan niin kyllä ne tutut alkaa muistamaan että tästä on puhuttu ennenkin :)