Hmm mitähän sitä kirjottais. Takana on kaks placement päivää lisää, mutta niiden jännitys ja niitä edeltävä hermoilu ei oo kyllä hellittäny yhtään. Ei mua esiintyminen tai lasten kanssa työskentely tai ne opettajat tai mikään sellanen jännitä, vaan se kieli. Räkä, mussa on varmaan jotain vikaa kun välillä tuntuu etten oo neljässä kuukaudessa edistyny juuri yhtään :D Viimesimmässä placement päivässä luin lapsille sadun, ja jälkeenpäin luokan ope sano että muuten meni tosi hyvin mutta lapsilla voi olla välillä vaikeuksia mun aksentin kanssa. Oli kyllä lähellä etten sanonu että taitaa kyllä olla ne lapset joiden aksentti on ongelma :D Mutta ne on koko pienen ikänsä kuulleet vaan Glasgown mongerrusta, ja mun aksentista kuulee etten oo natiivi vaikkei se onneks ihan perisuomalainen tankero olekaan.

Oon siis yhden toisen tytön kanssa primary 1 -luokassa, eli viisvuotiaiden pikkuskottien kanssa. Lapset on tosi sulosia ja opettaja myös todella mukava, vaikkakin vaan sijainen ja saadaan varsinainen ope takasin block placementiin mennessä. Saatiin myös meidän nimikkolapset joiden kehitystä erityisesti lukemisen saralla seurataan tän kevään aikana. Mulle tuli sulonen ja aktiivinen viisvuotias poika, jonka puheesta onneks jopa saan yleensä selvää :)

Taisin jo aikasemmin mainita että se koulu on aika karulla alueella, mutta vasta tokassa placement päivässä selvis kuinka karulla oikeesti. Opettajat kysy meiltä että millä oltiin tultu sinne, ja sanoivat että missään nimessä ei pidä mennä koulualueen ulkopuolelle yksinään tai edes pareittan ees päiväsaikaan, vaan aina vähintään pienissä ryhmissä jos on välttämättä pakko. Esimerkkinä kertoivat, että siellä oli jossain vaiheessa ollut jostain koulusta erotettu 11-vuotias poika, joka vaikutti ihan normilta mutta oli hyökännyt kadulla ihmisten kimppuun randomisti kirkkaassa päivänvalossa. Siellä voi kuulemma törmätä ihan mihin tahansa. Myös koulun oppilaista näkee, että alue on aika rankkaa. Hyvällä tuurilla luokasta löytyy pari oppilasta joilla kaikki on suhteellisen hyvin, monella on kotona ongelmia tai oppimisvaikeuksia tms. Esim. naapuriluokassa on yks tyttö, joka on piilossa siinä koulussa. Edes opettajista suurin osa ei tiedä tytön oikeeta sukunimeä, siitä ei saa kertoa mitään eikä ottaa valokuvia tai taustasta kysellä tytöltä iteltään. Näin yritetään välttää ettei tieto sen olinpaikasta kantaudu mitään kautta tytön oikeiden vanhempien korviin, koska tyttö on kuulemma ollut pahasti pahoinpidelty kotonaan ja "jotain vielä kamalampaa", kuten opettajat ilmaisi. Tuntuu niin epäreilulta, että viisvuotiaalla on taakkanaan noin kauheita ja isoja asioita!

Mitäs muuta. Viikonloppuna kävin Yorkissa, on varmaan kaunein paikka missä oon koskaan käyny, vaikkei Skotlannin puolella olekaan :D Kiivettiin katedraalin tms. mikä lie olikaan torniin, ihasteltiin Yorkin maisemia ja käveltiin kaupungilla ja käytiin parissa museossa muunmuassa. Ihana päivä oli, aurinkokin paisto ni tuntu ihan Suomen keväältä vaikka ollaan vasta helmikuussa :) Pimeän tultua mentiin sellaselle haamukävelylle, missä vanhanaikaisesti pukeutunut miekkonen kuljetti ihmisiä ympäri kaupunkia ja kertoili paikkoihin liittyviä kummitustarinoita. Oltiin Yorkin linnan/tornin joka on sen linnan rauniot edessä kuuntelemassa tarinointia, kun joku mies anteek pyydellen hölkkäs meidän läpi portaille ja portaita ylös ja takasin alas :D Pieni tunnelmantappaja ehkä. Varsinkin kun se sama mies tuuli uudestaan juoksemaan portaita kymmenen minuutin kuluttua... kiva varmaan sen kummitusmiehen koittaa pitää pelottavaa tunnelmaa yllä :D Hetken päästä tuli vielä kolmaskin häiriö - joku mies tuli kuiskimaan jotain haamumiehen korvaan, ja pian se haamumies kehotti meitä väistämään vähän jotta ihmiset mahtuis menemään niitä portaita. Sinne puikkelehti pariskunta, ja kun ne oli puolivälissä portaita niin haamumies kerto hiljasella äänellä, että se mies aikoo kuulemma kosia naisystäväänsä. Katottiin kaikki jännittyineinä kun pari pääs portaiden huipulle. Pieniä paineita varmaan kosia nelikymmenpäisen joukon katellessa :D Ei kuultu mitä ne puhui, mutta nähtiin kun se nainen hyppäs halaamaan miestään ja pian se mies käänty huutamaan meille "She said yes!" :D Kaikki taputti ja joku huusi takaisin, että kai me kaikki saadaan kutsu häihin :D

Placement panic and a visit to lovely city of York. Yep, I guess that's enough English for today lol.