torstai 27. joulukuuta 2012

Heinakuun jalkeen on paivitystahti ollut melko jaatynytta - seka toiden takia etta siksi, etta onnistuin Suomessa kaydessa unohtamaan kameran piuhan sinne, eika kuvia siis saanut siirrettya koneelle.

 Heinakuussa kaytiin paivaretkella Stonehavenissa ja seikkailtiin muunmuassa Dunnottar Castlessa, mika on varsin vaikutava nahtavyys jo sijaintinsakin takia:


Paiva oli yksi kesan harvoista aurinkoisista paivista, ja ma onnistuin tietty polttamaan kasvoni natisti. Mutta ei se mitaan, oli kylla ehdottomasti sen arvoista!

Elokuussa alussa tein yllattaen pikavisiitin Suomeen - varasin lennot kaksi paivaa ennen lahtoa. Lisajannitysta toi se, etta lentoliput piti tulostaa, mutta meian tulostin oli asennettu vaan mun lapparille - jolle Rob vahingossa oli kaatanut puolimukillista teeta paria viikkoa aiemmin. Kyseista tulostinta ei mitenkaan saanut yhteistyohon Robin lapparin kayttojarjestelman kanssa, joten hatakeinona Robin veli tulosti liput ja sen tyttoystava toi ne meille aamulla samalla kun heitti meidat kentalle. Talla kertaa matkasin Suomeen yksin, mutta Rob tuli silti kentalle saattamaan :P

Suomessa tuli siis vietettya mukavat ja lampimat pari paivaa kavereita nahden ja muuten vaan rentoutuen. Silti huomas, etta kotiin tullessa oli oudolla tavalla huojentunu olo - sita huomas, miten paljon on muuttunu parissa vuodessa ja miten paljon vieraantunu monista ihmisista ja jutuista.

Kotimatkaa ei tarvinnu ihan yksin tehda, silla iska tuli samalla lennolla kaymaan meidan luona ekaa kertaa. Nainpa paastiin leikkimaan turistioppaita muutamaksi paivaksi :) Iskan lahdon jalkeen vietettiin meian molempien synttareita ja sitten aloitinkin vihdoin tyot taalla. Seuraavista puolestatoistakuukaudesta ei olekaan paljoa muistikuvia, sen verran vasyttavia ja pitkia tyopaivia oli :D

Lokakuun lopulla tein vahan tulkkaushommia erittain mielenkiintosen projektin parissa ja opin valtavasti uutta. Vaihdoin myos tyopaikkaa, ja talla hetkella tyoskentelen yhdessa call centerissa. Sattumoisin samassa jossa Robkin, joka on kaytannossa nyt mun pomoni :P Hyvin on kuitenkin sujunut, tyokaverit on kivoja, tyoajat lyhyemmat ja palkka parempi kun edellisessa paikassa.

Marras-joulukuun vaihteessa tehtiin pidennetty viikonloppureissu Saksaan, kaytiin Dusseldorfin ja Colognen joulumarkkinoilla:






Kotiinpaluun jalkeen oon ollut joulufiiliksissa. Jannitin tan vuoden joulua aikalailla, koska oltiin luvattu viettaa joulupaiva Robin veljen ja sen tyttoystavan perheen luona - mun eka "perinteinen" skottijoulu siis! Olin viela toissa aaton ja joulupaivan valisen yon, ja muutaman tunnin unien jalkeen mentiin joulupaivalliselle Robin veljen luo. Turhaan jannitin, sen tyttoystavan perhe on aivan ihana ja koko paiva oli todella lammin ja jouluinen :) Tultiin kotiin vasta illansuussa ja avattiin toistemme lahjat ennen nukkumaanmenoa.




Pari viikkoa sitten Kela muisti mua kirjeella jossa kerrottiin, etten enaa kuulu Suomen sosiaaliturvan piiriin. Ei tullu yllatyksena, mut kyl se silti jotenki karulta tuntuu, vaikkei silla kaytannossa taalla ollessa oo juuri merkitysta.

Suomessa kaydessa huomas etta toisten kanssa on helppoa ja luonnollista olla ja puhuttavaa loytyy, vaikkei ois kuukausiin jutellu ees facebookissa, kun taas toisten kanssa takkuaa ja tuntuu teennaiselta ja pinnalliselta vaikka kuin tiiviisti netin kautta paivittaisia kuulumisia kuulis. Ehka taa on se mika erottaa ystavat hyvanpaivantutuista :) Tuntuu myos huojentavalta tajuta ettei kaikkiin tarvi yrittaa pitaa jatkuvasti yhteytta - silla yhteydenpidon maaralla ei oikeestaan oo merkitysta, vaan silla, miten se yhteys loytyy taas kun tavataan kasvokkain, vaikka aikaa oiskin kulunut.

Anyway, taa blogi hiljenee nyt. Ma oon onnellinen taalla :)






torstai 26. heinäkuuta 2012

Viimeinen kuukausi kuvin:
Kaytiin yhella kotielainfarmilla...
...leivoin korvapuusteja...
...ja tein yllattavan hyvaa ruokaa!
Yksi kappale neulomuksia on valmistunut:
Kavelyita kotikulmilla..
...ja vahan kauempana.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Mun blogiaktiivisuus on ollu niin huipussaan, etta paatin lahes luovuttaa. Lahes luovuttaminen tarkoittaa sita etta pitkia teksteja missa selittelen mita on tullu tehtya en ainakaan toistaseks kirjottele, mutta sen sijaan koitan lisailla vahan tiuhempaan tahtiin kuvia ja niiden kautta kertoa mita kuuluu :P Katotaan miten kauan tata kestaa, ennen kun lopetan koko blogin :D Jali ja suklaatehdas on ainoa Roald Dahlin kirja jonka oon kokonaan lukenu, ja nyt kun tormasin tarjoukseen jossa sai 15 kyseisen miekkosen kirjaa hintaan 15,99, oli houkutus liian suuri!

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Viimeiseen kuukauteen on mahtunu niin haita, hautajaisia kuin asunnon etsintaakin. Robin isa kuoli muutama viikko sitten suht yllattaen ja hautajaisia vietettiin sita seuranneella viikolla. Aivan painvastasissa tunnelmissa taas kului sen viikon viikonloppu, silla me matkattiin Englannin puolelle pienelle paikkakunnalle haihin - ja kauniit haat olikin! Glasgow'ssa ei haiden jalkeen kauaa ehditty olla, silla jo seuraavana viikonloppuna lahdettiin Aberdeeniin katsastamaan asuntoja. Etsinta osottautu luultua hankalammaksi: Gumtreessa meian kriteerit tayttavia asuntoja (yksityinen vuokranantaja & vuokra max. 575/kuu) ei juuri oo talla hetkella ja uusia mainoksia naytti ilmaantuvan ehka yks joka toinen paiva. Glasgowsta sen sijaan kylla loytyis kamppia, mainoksia tulee kymmenia uusia paivittain. Hmph. Kuitenkin, muutama naytto saatiin jarkattya ja oltiin onnekkaita, silla uus koti loyty! Tanaan illalla kirjotetaan vuokrasopimus ja puolenkuun paikkeilla alotetaan muutto-operaatio. Paatettiin pitaa taa Glasgow'n asunto kuitenkin toukokuun loppuun jotta on paikka mihin tulla jos tarvii yota olla Glasgow'ssa jostain syysta, eika tarvi niin hatikoiden siirtaa kaikkea omaisuutta Aberdeeniin. Saa nahda miten tan blogin kay valivuoden aikana, nytkin aika hiljasella tahdilla tulee mitaan kirjotettua :P

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Essee palautettu ja vihdoin saa hengahtaa kaikista kouluhommista, kevatloma on siis alkanu! Taalla on ollu huisin lamminta viimesen viikon, ei tullu kuuloonkaan etta ulkona olis takkia pitany. Kesan ekat pehmikset on ostettu ja syoty ja on ihan kesafiilis, vaikka ollaankin vasta maaliskuussa. Harmi vaan etta ne kaikkein lamposimmat paivat meni paaosin kirjastossa sita esseeta vaantaessa :P ja saatiedotusta katellessa nayttaa silta etta se Skotlannin kesa taiskin olla ja menna jo :D ens viikolla taas kylmempaa ja jossain pain Skotlantia on luntakin luvassa.








Kirjotin alla olevan tekstin jo viikko sitten, mutta blogger ei suostunu yhteistyohon eika ladannu yhtakaan kuvaa :P mutta nyt onnistui! Eli Arisaigissa kaytiin 17.-18. tata kuuta.

Herattiin Robin kanssa lauantaiaamuna aikasin (tai yritettiin, mutta epaonnistuttuamme paatettiinkin ottaa myohempi juna) ja mentiin junalla Glasgow'sta Arisaig -nimiseen pikkukylaan Skotlannin Ylamailla. Toi junareitti Glasgow-Mallaig on kuulemma yks maailman parhaita maisemareitteja, ja paastiinpa menemaan sita siltaakin pitkin joka nakyy Harry Potter -elokuvissa! Kuvat on ammattimaisesti junan ikkunan lapi otettuja, joten kamera heijastelee tyhmasti lasin pinnasta.







Matka kesti viitisen tuntia, ja perilla Arisaigissa oltiin viiden jalkeen. Meilla ei ollut karttaa, mutta koska kyla on pikkuruinen, ajateltiin etta loydetaan kylla hotellille ilmankin. Yksi toinenkin pariskunta koitti suunnistaa asemalta hotellille, mutta homma ei ollutkaan ihan niin helppo kun oltiin luultu. Perille kuitenkin paastiin, kun eras paikallinen mies kerto etta pitaa vaan jatkaa tien paahan.




Hotelli on kuulemma rakennettu 1720-luvulla ja toiminut alkujaan majatalona. Koko "hotelli" kasitti vain 13 huonetta, joista jokainen on vahan eri nakoinen. Aamupala kuulu hintaan, ja oli ihan valtava - soin ekaa kertaa elamassani full scottish breakfastin (tosin jatin black puddingit ja haggikset lautasen reunalle :P) ja oli kylla hyvaa, vaikka varmasti aika tappaja jos sen joka aamu vetais napaansa.

Lauantai-iltana tehtiin pieni kavelylenkki kylassa meren rantaa pitkin ja kaytiin syomassa toisessa vanhassa pubissa. Todettiin myos, etta kylan ainoa kauppa sulkeutuikin jo kahdeksalta.




Sunnuntaina meidan eka ajatus oli menna junalla Mallaigiin, joka on vahan isompi kyla 8 mailia Arisaigista ja ottaa sitten juna sielta takaisin Glasgow'hun. Kavi kuitenkin ilmi etta Mallaigiin menee tasan yksi juna sunnuntaisin, ja sekin vasta myohaan illalla, ja meidan juna Glasgow'hun lahti neljan maissa. Hotellista piti kirjautua ulos yhdeltatoista, ja koska saa oli hyva, paatettiin kavella Mallaigiin. Hotellin henkilokunta tarjoutui heittamaan meidat sinne, sanoivat etta joku on kuitenkin menossa siella kaymaan niin hyvin mahduttais autoon. Haluttiin kuitenkin valttamatta kavella, mutta he sitten otti meidan matkatavarat (yks vaivainen olkalaukku) ja sanoivat vievansa sen yhteen pubiin Mallaigissa, ettei meidan tarvis kantaa sita. Enpa oo koskaan ennen tuollaseen palveluun tormannyt!




Lahdettiin siis kavelemaan, ja valittiin vaihtoehtoinen rannikkoreitti, joka oli viela mailin verran pidempi. Aluksi paisto ihanasti aurinko ja piti ottaa takkikin poies, kun tuli niin lammin. Mutta koska ollaan Skotlannissa, alko tietenkin sataa vetta puoli tuntia lahdon jalkeen. On kuulkaas kiva kavella keskella ei mitaan kaatosateessa, ilman sateenvarjoa tai -takkia, tietaen etta matkaa on viela noin seitseman mailia edessa! Sade onneks taukos kuitenkin suht pian, ja loppumatka saastyttiin kuivina.






Matkan varrelle sattui kymmenia Bed & Breakfast -kyltteja, vahan Ylamaan karjaa, vahan enemman lampaita, muutama auto, pari pikkukylaa, upeita rantoja, nummia ja vuoria/makia. Seka golfkentta - jossa yks yksinainen mies pelas golfia lampaiden kanssa :D lampaat laidunsi sujuvasti siella kentalla golfpallojen seassa.







Morarin (kyla 2 mailia ennen Mallaigia) alko matka tuntua jaloissa ja vatsassakin alkoi kurnia, kun ohiajava auto pysahty ja kysy kelpaako kyyti. Kuski sattuikin olemaan sielta hotellista, juuri se jolla oli meidan laukku mukanaan ja joka oli sita heittamassa pubiin Mallaigissa! Nyt myonnyttiin kyytiin, ja hyva niin, koska alkoi taas sataa ennen kuin paastiin Mallaigiin. Perilla koitettiin loytaa syotavaa, mika osottautu sekin haasteelliseksi, koska a) oli sunnuntai, b) oli myos aitien paiva. Tasan kaksi pubia tarjosi ruokaa, kaikki kahvilat oli kiinni. Toinen pubi tosin tarjosi vain fish & chipsia tai sitten hintavaa aitien paiva lounasta, joten paadyttiin siihen toiseen, vaikka jouduttiinkin jonottamaan jonkin aikaa. Ruoan ja alyttoman hyvan sticky toffee puddingin jalkeen olikin jo aika menna asemalle ja lahtea kotiin.



Rakastuin Ylamaihin ihan taysin. Tai oonhan ma Invernessissa kayny aiemmin, joten pitais kai sanoa etta rakkaus vaan vahvistui :P tykkasin!

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Taustaa koitin vaihtaa kevaisemmaks, mut ei se halunnu muuttua mun mielikuvien kaltaiseksi. Moh.

Placement on vihdoin loppu ja tanaan olis tarkotus ekaa kertaa sitten joulukuun paasta nakemaan ihmisia (muitakin kun Robia tai alle 12-vuotiaita siis). Jee! Tuntuu ihan kummalta lukea tai kattoa telkkaria tuntematta syyllisyytta siita etta pitas olla tekemassa tuntisuunnitelmia, evaluationeita tai muita oppimateriaaleja.

Tahan syyllisyydettomyyden tunteeseen on kuitenkin ehka parempi vaan totutella, koska sita tulee nyt jatkumaan jonkun aikaa - paatin pitaa valivuoden ja palata (taman kevaan normisti suoritettuani) yliopistolle vasta syksylla 2013. Syyna tahan on se etten paassyt placementtia lapi - syysta etta mun aanesta ei valittynyt tarpeeksi tunnetta eika sen korkeus vaihdellut, eika kehonkieli ollut tarpeeksi innostunutta ja jopa kaansin selkani luokalle kertaalleen, kun kirjotin jotain taululle. Kaikki muu oli kohdillaan. Meilla on lista asioista joista pitaa saada satisfactory jos haluaa tyoharjottelun paasta lapi, kun tuutori tulee arvioimaan, ja ekalla visiitilla mulla oli kolme kohtaa unsatisfactory, mm. behaviour management ja sellasten arvosteluruutujen taytto tuntisuunnitelmassa. Toinen visiitti oli sitten nyt viime maanantaina (edellinen siis oli edellisviikon tiistaina, eli kaytannossa valissa oli kolme paivaa koululla) ja tuutori sano etta olin onnistunu korjaamaan kaikki mista se eka tuutori oli huomauttanu, jopa behaviour management oli nyt ihan hyva. Mutta etta vaikka han on allistynyt siita miten hyvin parjaan vieraalla kielella ja etta oon tehny valtavasti toita ja kansiossa on kaikki mita pitaakin ja etta luokanopettaja, luokka ja rehtori tykkaa musta valtavasti, niin lapi han ei voi paastaa, aiemmin mainituista syista. Syista, joita se eka tuutori ei edes maininnut.

Oon samaa mielta ton tokan tuutorin kanssa siita etta tolla alueella on parannettavaa, mutta epareilulta tuntuu se, etta eka tuutori ei sanonut tuosta mitaan - luulin etta mun esiintyminen on ihan ok, koska olis se tuutori muuten siita edes jotain maininnut? Mutta minkas teet, joudun siis tekemaan placementin uudestaan tuon takia. Tuntuu ihan silta ettei parhaansa tekeminen ja 2-7 tunnin joka iltainen tyoskentely riita. Kylla, oon vahan katkera! Mutta toisaalta, en ollu ainoa joka ei paassyt lapi, ja ainakin lapimeno oli todella lahella. Ja koska paatin pitaa valivuoden, ei tarvi tan kevaan jalkeen vuoteen stressailla esseista tai tyoharjotteluista :P

Valivuoden aikana olis tarkotus loytaa toita ja saada lisaa itseluottamusta enkun suhteen. Ihmiset sanoo jatkuvasti etta mun englanti on tosi hyva, ja ymmarrankin nykyaan paljon helpommin mita ihmiset sanoo ja pystyn puhumaan takasin, mutta koko ajan on sellanen peikko takaraivossa kuiskimassa etta en oo niin sujuva kun mita oon suomeks. No en tietenkaan oo, ja joskus joutuu tarkemmin miettimaan miten sanoo jonkun asian tai miten se kuulostaa jarkevalta ja ymmarrettavalta.

Rob alkaa olla kyrsiintynyt nykyiseen tyopaikkaansa ja on alkanu katella muita toita. Riippuen mista toita loytyy, on puhuttu etta saatettais muuttaa Glasgow'sta poies vuodeksi, ja sitten tulla takaisin kun jatkan yliopistoa. Nakee sitten mita tapahtuu :)

Oli muuten karua lukea lasten tarinoita mita ne kirjotti. Aiheena oli "My memorable event" eli tapahtuma, joka jostain syysta on jaanyt lasten mieleen. Sita odottais etta lapset kertoo jostain hauskasta tai jannasta, mutta tassa luokassa mm. yks tytto kirjotti millasta oli kun isa ei paassytkaan jouluna lomille vankilasta, yks poika siita miten sen pikkusisarukset adoptoitiin toiseen perheeseen ja poika jai yksin sijaisvanhempien luo.

tiistai 31. tammikuuta 2012

Varoitus: taa tulee olemaan puhdas valivalipostaus.

Tyoharjottelua on nyt takana lahes puolitoista viikkoa ja olo on ihan kuollut - enaa viis viikkoa edessa, jeij... tuntuu ettei aika riita mihinkaan, koko ajan on iso kasa tekemattomia hommia mutta silti vapaa-aikaa ei jaa juuri yhtaan. Aamulla lahden kavelemaan juna-asemalle kahtakymmenta vailla kaheksan ja takas kotona oon yleensa joskus viiden maissa, minka jalkeen oottaa kaikki kirjalliset tyot ja tuntien suunnittelu ja opiskelumateriaalien valmistus. Tahan kuluu poikkeuksetta vahintaan kolme tuntia per ilta seka noin 8 arkkia tulostuksia ja varmaan parituhatta sanaa per paiva. Ja ainakaan viime viikonloppu ei tuonut juuri helpotusta - lauantaina en jaksanu tehda yhtaan mitaan (nukuin lahes 16 tuntia) joten koko sunnuntai meni kouluhommissa, enka silti saanu tehtya kun ehka puolet siita mita piti.

Onneks sentaan koulusta ja luokasta ja opesta tykkaan, koska muuten itkukohtaukset olis varmaan jokailtanen tapahtuma (nyt niita on takana vaan yksi, huisi paniikki ennen ekaa kokonaista taysimittaista oppituntia yksinaan englanniksi). Silti arsyttaa kun tuntuu ettei oo aikaa tai energiaa suunnitella tunteja niin huolella kun tahtois. Toinen arsytys on se etta liian usein vertaan takalaista koulusysteemia suomalaiseen ja paassa vaan kaikuu ettei taalla osata - mika ei ees totta, mutta moni juttu vaan on niin erilainen siihen verrattuna, mita oma ala-aste oli Suomessa. Eipa silla, tuskin siellakaan ala-asteen meininki on enaa ihan samaa kun kymmenen vuotta sitten :P En tiia onko se koko koulusysteemi tai opetussuunnitelma vai pelkastaan tuo koulu jossa ma olen, joka tuntuu niin oudolta. Valilla tuntuu ettei ne lapset oo oppineet yhtaan mitaan tan viiden tai kuuden vuoden aikana mita ovat koulussa olleet, ja etta monet niista jutuista mita ne kay lapi koulussa, tuntuu melko epaolennaisilta. Tai siis, jos luokassa on ehka kolme lasta jotka pystyy suht sujuvasti lukemaan, joka tunti alotetaan ja lopetetaan noin vartin mittaisella pelien pelailulla ja koulussa kaytetaan viikkoja sellaisten aiheiden kun "haat" tai "Titanic" opiskeluun...

Okei, Suomi ja suomalaiset parjaa niin hyvin koulussa koska meian kieli on niin helppo. Ei ehka kieliopillisesti, mutta siks etta se lausutaan ja kirjotetaan samalla tavalla. Helpottaa lukemaan oppimista huomattavasti! Mutta silti, en tiia oliko mun luokka ala-asteella sitten jotenkin harvinaisen alykas vai mita, mutta jokainen sai aikaseks parin sivun mittasia tarinoita. Mun placement-luokassa luokan paras kirjottaja tuottaa noin sivun verran tekstia, joka vilisee kirjoitusvirheita ja jossa lauseet voi olla ihan irrallaan toisistaan. Luokassa on kolme todella heikkoa oppilasta, joista kaksi ei osaa sanoa kirjainten nimia, pelkastaan miten ne aannetaan, ja yksi naista kolmesta ei osaa kirjottaa tai lukea mm. sanoja "small", "who" ja "how". Ja kaikki luokan lapset on 10-11 -vuotiaita. Luokan keskitason matikan ryhma opetteli tassa yhtena paivana kellonaikoja viiden minuutin tarkkuudella, eivatka oo edenneet 24 tuntiseen digitaalikelloon. Tanaan opettajan piti kysya kuudelta eri lapselta ennen kuin selvisi oikea vastaus siihen, montako kuukautta vuodessa on.

Mihin ma oon oikeen lahteny?

Taytyy tosin muistaa myos se, etta alue jolla toi koulu sijaitsee on aika rankka, ja se varmasti on osasyyna - joskaan en osaa uskoa, etta ainoa ja taysin vedenpitava selitys sille, mita viiden ala-aste vuoden aikana on ehditty oppia. Luokassa on 21 lasta (joista yksi tosin on koulussa vaan tiistaisin, koska tyton isalla on silloin aamulla joku meno, joten han ehtii heittamaan tyton kouluun, toisin kuin muina aamuina), joista viidella on erillinen tai yksilollinen tukisuunnitelma, miten sitten ikina suomennetaankaan. Sen lisaksi on puolalainen poika, joka muutti tanne 5 vuotta sitten puhumatta sanaakaan englantia, mutta nyt ei enaa osaa puhua puolaa, eika kuulemma ekan vuoden jalkeen oo saanu minkaanlaista tukea kielen kanssa. 7 tai 8 lapsen isa on vankilassa. Yksi pojista asuu isoaitinsa luona, ei tieda kuka sen isa on, ja pojan aiti hylkas pojan jokin aika sitten uuden miehen takia. Toinen lapsi asuu myos isovanhempiensa luona, koska isa on vankilassa ja aiti koukussa heroiiniin, eika saa lahestymiskiellon takia tavata lastaan. Puolalaispoika on sijaisperheessa, koska vanhemmat joi ja pahoinpiteli, pojan nuoremmat sisarukset on adoptoitu ja nyt poika tuntee olevansa hyljatty ja ilman "oikeaa" perhetta. Yhden tyton vanhemmat on juuri eronneet, mutta tytto toivoo niiden palaavan yhteen, vaikka ne kuulemma aina tappelee kannissa, kun isa on vankilasta lomilla. Yksi poika oli 7-vuotiaana tormannyt huumehyypioon kadulla, ja tama oli pistany neulalla jotai pojan kasivarteen, minka seurauksena poika paatyi sairaalaan. Yksi tytto syntyi raiskauksen seurauksena, kun taman aiti oli 15-vuotias.

Welcome to Glasgow.

Silti nuo lapset on ihan mahtavia ihmisia, mutta mua suorastaan raivostuttaa, mita kaikkea ne on joutuneet kokemaan ja mita niilla todennakosesti on edessa - miksei kaikki saa samoja lahtokohtia elamaan? Mita opettaja voi tehda? Mita voi tehda maassa, jossa lapsen lyominen on laillista, rikosoikeudellinen vastuu alkaa 12-vuotiaana? Mita voi tehda kaupungissa, jonka alueista osa on todella jakautuneet uskonnon ja jalkapallojoukkueen mukaan, ja jossa 47% lapsista elaa koyhyydessa, ja jossa elinikaodote on joillain alueilla vahan yli 50? Jossa on halvempaa ostaa sipsipussi kuin omena - ja jossa huumeita loytaa helpommin kun tuoreita hedelmia?

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Tuntuu hassulta puhua uudesta vuodesta, kun siita on kuitenkin jo muutama viikko aikaa. Vietettiin uutta vuotta siis yhdessa keskustan pubissa Robin kaverin ja sen kaverin kaverin kanssa - joka naytti ihan 15-vuotiaalta ja oli unohtanut paperinsa Lontooseen. Illan suunnitelma numero yksi ei siis toteutunut, kun osottautu haastavaks loytaa paikka, johon paastaisiin kaikki sisaan. Tosi kiva ilta/yo oli silti, vaikka meinaskin paniikki iskea kun kymmenen aikoihin kurni nalka vatsassa mutta lahes kaikki ruokapaikat oli jo kiinni ja McDonaldsiin ei haluttu turvautua. Onneksi La Tasca pelasti ja syotiin ihan hirmu hyvaa ruokaa ja ehka maailman parasta jalkkaria, sulaan suklaaseen dipattavia mansikoita, donitsitaikinatankoja ja vaahtokarkkeja. Heaven! Uuden vuoden kunniaksi siella oli myos kilpailu, jossa oli poytien alle piilotettu muutamia palkintoja. Meille sattui osumaan ilmainen pullo shampanjaa, mutta pullo piti tyhjentaa siella eika sita saanut ottaa mukaan. Meinas tulla kiire, koska kello oli jo jotain vartin yli 11 ja haluttiin olla ennen puoltayota takasin siina pubissa muiden kanssa - onko karumpaa kohtaloa kitsaalle skotille kun tajuta, etta edessa on pullo ilmasta alkoholia, mutta se pitaa yksinaan tyhjentaa puolessa tunnissa? :D Ma on vissiin joku luonnonoikku kun ei se maistunu yhtaan hyvalle :(

Uuden vuoden juhlintojen jalkeen alkoi karu todellisuus esseiden ja tyoharjottelupanikoimisen muodossa. Ekan esseen tein siita, miten opettaisin jakobiittikapinoita ylemman ala-asteen luokille ja toistakin esseeta varten oli hyvat muistiinpanot kasassa, kun lappari paatti hajota. Vietiin se viikko sitten sunnuntai-aamuna korjaukseen (ainoaan taalla sunnuntaisin aukiolevaan korjaamopaikkaan) ja maanantaina kuultiin etta uus kovalevy tarvii vaihtaa. Heihei valokuvat ja muistiinpanot. Lupasivat etta saan koneen takasin tiistaina ja paasisin vihdoin tekemaan esseeta (joka piti palauttaa perjantaina). No tiistaina sitten maksettiin korjauksesta ja haettiin lappari illansuussa kotiin. Ihmettelin miks netti oli pirun hidas, ja virustorjunnan ladattua se selviskin - siella oli joukko viruksia, ja ohjelma loys niita joka minuutti vaan lisaa. Kiehuin raivosta, koska vaikutti silta etta siihen oli asennettu vanha kovalevy, jolla tuo virus muhi. Googlettamisen jalkeen selvis etta ainoo varma keino poistaa virus on ihan taysin asentaa kaikki jutut alusta asti uusiksi, joten marssin sitten keskiviikkona takas liikkeeseen. Myyja oli pahoillaan ja sano etta lahettaa koneen takas korjaajalle ja etta seuraavana paivana on taas kunnossa. Torstaina kone jalleen takasin, mutta ainoa juttu mita se korjaaja oli tehnyt, oli poistanut koko virustorjunnan... ja nyt oltiin siis torstaissa, paivaa ennen kun viela aloittamaton essee piti palauttaa.

Mentiin siis takasin kauppaan ja myyja soitti sille korjaajalle, joka puhelimessa tuohtui Robille ja sanoi etta han on ammattilainen 14 vuoden kokemuksella, ja etta me on ite hankittu se virus lataamalla virustorjunta ja etta kovalevy on kylla ihka uusi, ja etta ilmaisvirustorjunnat tekee sita etta sanovat loytaneensa viruksen koneelta jotta asiakas ostaisi maksullisen version torjuntaohjelmasta. Puhelun paatyttya sanottiin etta palataan pian, ja mentiin toiseen putiikkiin. Siella myyja naureskeli, ettei taida olla ihan puhtaita jauhoja ekan paikan myyjalla pussissa - myoskaan siksi etta se oli asentanut ilman kysymista uusimman version windowsista ilmaiseksi (aito versio maksaisi yli 100 puntaa). Ne myos teki sille kovalevylle jotain hienoa minka tuloksena sielta loytyi iso kasa valokuvia, jotka todellakaan ei olleet meidan. Se siita "ihka uudesta" kovalevysta sitten.

Perjantaina vasasin esseen yliopiston kirjastolla ja sitten mentiin ekasta paikasta vaatimaan rahoja takas, ja saatiinkiin kun jatettiin niille se niiden asentama kovalevy. Pienen neuvonpidon jalkeen paatettiin etta ma ostan itelleni uuden lapparin lauantaiaamuna ja Rob korjauttaa mun vanhan itselleen, koska siihen vois menna aikaa hetki ja mun tarvi teha placementiin juttuja nyt viikonlopun aikana.

Loppu hyvin kaikki hyvin, sori pienesta purkautumisesta :D. Kuuden ja puolen viikon tyoharjottelu tosiaan alkaa huomenna, ja jo tiistaina paasen pitamaan ihka ensimmaisen taysimittaisen oppitunnin ite, jee! Toivottavasti nuhasta paasee eroon tassa yon aikana...