Essee palautettu ja vihdoin saa hengahtaa kaikista kouluhommista, kevatloma on siis alkanu! Taalla on ollu huisin lamminta viimesen viikon, ei tullu kuuloonkaan etta ulkona olis takkia pitany. Kesan ekat pehmikset on ostettu ja syoty ja on ihan kesafiilis, vaikka ollaankin vasta maaliskuussa. Harmi vaan etta ne kaikkein lamposimmat paivat meni paaosin kirjastossa sita esseeta vaantaessa :P ja saatiedotusta katellessa nayttaa silta etta se Skotlannin kesa taiskin olla ja menna jo :D ens viikolla taas kylmempaa ja jossain pain Skotlantia on luntakin luvassa.








Kirjotin alla olevan tekstin jo viikko sitten, mutta blogger ei suostunu yhteistyohon eika ladannu yhtakaan kuvaa :P mutta nyt onnistui! Eli Arisaigissa kaytiin 17.-18. tata kuuta.

Herattiin Robin kanssa lauantaiaamuna aikasin (tai yritettiin, mutta epaonnistuttuamme paatettiinkin ottaa myohempi juna) ja mentiin junalla Glasgow'sta Arisaig -nimiseen pikkukylaan Skotlannin Ylamailla. Toi junareitti Glasgow-Mallaig on kuulemma yks maailman parhaita maisemareitteja, ja paastiinpa menemaan sita siltaakin pitkin joka nakyy Harry Potter -elokuvissa! Kuvat on ammattimaisesti junan ikkunan lapi otettuja, joten kamera heijastelee tyhmasti lasin pinnasta.







Matka kesti viitisen tuntia, ja perilla Arisaigissa oltiin viiden jalkeen. Meilla ei ollut karttaa, mutta koska kyla on pikkuruinen, ajateltiin etta loydetaan kylla hotellille ilmankin. Yksi toinenkin pariskunta koitti suunnistaa asemalta hotellille, mutta homma ei ollutkaan ihan niin helppo kun oltiin luultu. Perille kuitenkin paastiin, kun eras paikallinen mies kerto etta pitaa vaan jatkaa tien paahan.




Hotelli on kuulemma rakennettu 1720-luvulla ja toiminut alkujaan majatalona. Koko "hotelli" kasitti vain 13 huonetta, joista jokainen on vahan eri nakoinen. Aamupala kuulu hintaan, ja oli ihan valtava - soin ekaa kertaa elamassani full scottish breakfastin (tosin jatin black puddingit ja haggikset lautasen reunalle :P) ja oli kylla hyvaa, vaikka varmasti aika tappaja jos sen joka aamu vetais napaansa.

Lauantai-iltana tehtiin pieni kavelylenkki kylassa meren rantaa pitkin ja kaytiin syomassa toisessa vanhassa pubissa. Todettiin myos, etta kylan ainoa kauppa sulkeutuikin jo kahdeksalta.




Sunnuntaina meidan eka ajatus oli menna junalla Mallaigiin, joka on vahan isompi kyla 8 mailia Arisaigista ja ottaa sitten juna sielta takaisin Glasgow'hun. Kavi kuitenkin ilmi etta Mallaigiin menee tasan yksi juna sunnuntaisin, ja sekin vasta myohaan illalla, ja meidan juna Glasgow'hun lahti neljan maissa. Hotellista piti kirjautua ulos yhdeltatoista, ja koska saa oli hyva, paatettiin kavella Mallaigiin. Hotellin henkilokunta tarjoutui heittamaan meidat sinne, sanoivat etta joku on kuitenkin menossa siella kaymaan niin hyvin mahduttais autoon. Haluttiin kuitenkin valttamatta kavella, mutta he sitten otti meidan matkatavarat (yks vaivainen olkalaukku) ja sanoivat vievansa sen yhteen pubiin Mallaigissa, ettei meidan tarvis kantaa sita. Enpa oo koskaan ennen tuollaseen palveluun tormannyt!




Lahdettiin siis kavelemaan, ja valittiin vaihtoehtoinen rannikkoreitti, joka oli viela mailin verran pidempi. Aluksi paisto ihanasti aurinko ja piti ottaa takkikin poies, kun tuli niin lammin. Mutta koska ollaan Skotlannissa, alko tietenkin sataa vetta puoli tuntia lahdon jalkeen. On kuulkaas kiva kavella keskella ei mitaan kaatosateessa, ilman sateenvarjoa tai -takkia, tietaen etta matkaa on viela noin seitseman mailia edessa! Sade onneks taukos kuitenkin suht pian, ja loppumatka saastyttiin kuivina.






Matkan varrelle sattui kymmenia Bed & Breakfast -kyltteja, vahan Ylamaan karjaa, vahan enemman lampaita, muutama auto, pari pikkukylaa, upeita rantoja, nummia ja vuoria/makia. Seka golfkentta - jossa yks yksinainen mies pelas golfia lampaiden kanssa :D lampaat laidunsi sujuvasti siella kentalla golfpallojen seassa.







Morarin (kyla 2 mailia ennen Mallaigia) alko matka tuntua jaloissa ja vatsassakin alkoi kurnia, kun ohiajava auto pysahty ja kysy kelpaako kyyti. Kuski sattuikin olemaan sielta hotellista, juuri se jolla oli meidan laukku mukanaan ja joka oli sita heittamassa pubiin Mallaigissa! Nyt myonnyttiin kyytiin, ja hyva niin, koska alkoi taas sataa ennen kuin paastiin Mallaigiin. Perilla koitettiin loytaa syotavaa, mika osottautu sekin haasteelliseksi, koska a) oli sunnuntai, b) oli myos aitien paiva. Tasan kaksi pubia tarjosi ruokaa, kaikki kahvilat oli kiinni. Toinen pubi tosin tarjosi vain fish & chipsia tai sitten hintavaa aitien paiva lounasta, joten paadyttiin siihen toiseen, vaikka jouduttiinkin jonottamaan jonkin aikaa. Ruoan ja alyttoman hyvan sticky toffee puddingin jalkeen olikin jo aika menna asemalle ja lahtea kotiin.



Rakastuin Ylamaihin ihan taysin. Tai oonhan ma Invernessissa kayny aiemmin, joten pitais kai sanoa etta rakkaus vaan vahvistui :P tykkasin!