Eka päivä takana ja olin kyllä ihan hukassa - mutta vielä enemmän oisin ollu pihalla, jos ei mulla olis Elliä tulkkina :P Ihan mukavaa oli, mutta koko päivän asiat ois saanu tiivistettyä myös noin puoleen tuntiin. Toisaalta kivempi tietty että on tällain pehmeä alku kuin että heti alkais luennot sun muut täydellän teholla.

Oli karua nousta ylös kuudelta. Varsinkin kun Jordanhillissa todellakin piti olla vasta kymmeneltä, ja lisäks katottiin eilen kämppisten kanssa jotain randomia komediaa puolille öin. Oon onnekas, koska yks mun kämppiksistä on samalla kurssilla, ni menin sitten sen ja yhden sen kaverin kanssa aamulla pysäkille bussia oottelemaan. Lähdettiin asuntolasta kymmentä yli kaheksan, ja linkun piti olla reilua viittä minuuttia myöhemmin tolla pysäkillä, mihin mentiin, eikä kukaan meistä tienny varmasti että missä se pysäkki on :D Selvittiin oikeeseen paikkaan kuitenkin ihan ajoissa, kun muistettiin missä Montrose Street on. Oltiin myös vähän pihalla siitä, että millä bussilla meiän pitäis päästä perille - luultiin että siinä lukis, että se on menossa Jordanhillin kampukselle, mutta eipä lukenut yhtään mitään muuta kun bussifirman nimi. Eka linkku pysähty hetkeks, mutta ei suostunu ottamaan ketään kyytiin (meitä oli ehkä kymmenkunta siinä odottelemassa), mutta seuraavaan sitten päästiin. Oli aika ahdasta, koska bussi oli yhtä leveä (tai kapea, kuinka vaan) kuin suomalaisetkin versiot, mutta neljän penkin sijasta sinne oli ahdesttu viis istuinta per rivi. Eli jäljelle jäävää käytävää mahduit just ja just kulkemaan sivuittan, jos sulla ei ollu isoa laukkua mukana.

Jordanhillin kampus on aika kaukana kaikesta, ja vähän kulahtanut. David Stow building on aika makeen näkönen ulkoa, ja vielä sisääntuloaulastakin, mutta muuten se on just sellanen vähän vanhahko rakennus, joka kaipailis vähän laastia ja maalia sinne sun tänne. Koko kampusta ollaan siirtämässä keskustaan vuodeks 2012, mutta saa nyt nähdä, koska rakennustöitä ei oo edes alotettu vielä. Eipä siinä, kyllä tuolla opiskelee yhtä hyvin kun missä vaan muualla :)

Aluks kaikki alottavat opeopiskelijat kokoontu luentosaliin kuuntelemaan tervetuliaispuheita ja yliopiston lyhyttä historiikkia. Miespuhujan puheesta ymmärsin suurimman osan, mutta seuraavaks puhuneen naisen puheessa tuli välillä monen minuutin mittasia jaksoja, jollon en tajunnu sanaakaan :D Oli tosi tyhmä olo kun ei tajunnu yhtään mille muut naurahteli. Se kuitenkin selvis, että hakijoita oli ollut 1370 ja meitä aloittaa nyt se reilu 150.

Tauon jälkeen jakauduttiin meiän luokkiin ja nähtiin nopeasti muut ryhmäläiset, sitten jakauduttiin vielä pienempiin porukoihin ja kierreltiin kampusta mentoreiden opastuksella. Tuun kyllä silti eksymään heti huomenna, sen verran sokkeloiselta vaikutti :D

Ruokatauolla koin järkytyksen: ranskalaisia ILMAN SUOLAA. Yäh :D Eikä suolapurkkia näkyny mailla eikä halmeilla. Huomenna omat eväät mukaan, säästyy rahaakin :P Syömisten jälkeen haettiin kiireellä painavat kansiot (jotka vissiin sisältää koko skottien ala-asteen opetussuunnitelman?!?! onko mahdollista....) ja kasa lappusia, joita sitten raahattiin mukana loppupäivä, kun ei ne kenenkään laukkuun mahtunu :D

Sitten kuunneltiin taas vähän opastusta huomiseen liittyen, jonotettiin, oltiin hetki jonossa, venailtiin vähän aikaa, liikuttiin puoli metriä ja jonotettiin vähän lisää, jotta päästäis valokuvattaviks. Hyvin pelkistetty versio koulukuvista: oma nimi kirjotettiin lapulle, sitten istuttiin tuolille, hymyiltiin, räps ja käveltiin pois. Luennoitsijat kuulemma tarvii ne kuvat, jotta osaa nimilistasta yhdistää nimen ja naaman :D Sitten olis vielä pitäny jonottaa toinen ikuisuus, jotta pääsee palauttamaan Skotlannin rikosteriotteenhakulappusen, mutta onnekkaasti vältyttiin siltä, koska mun ei koko lappua tarvi hakea (oon ollu täällä alle 3 kk, joten pelkkä Suomen rikosrekisteriote riittää) ja Elli sai oman paperinsa vasta tänään.

Seuraavaks meille tyrkytettiin kasa lappusia, jotka täyttämällä ois päässy vissiin neljän eri opeopiskelijajärjestön jäseneksi. Mulla meni hermot kun en saanu ees osotetta mahtumaan sinne ruudukkoon, niin päätin sitten olla ilman ilmasia reppuja, kalentereita, kuulakärkikyniä ja hiirimattoja ja olla liittymättä. Eiköhän se onnistu myöhemminkin, jos huomaan sen olevan hyödyllistä :P Ne yliviivaustussit jäi kyllä vähän kirvelemään.

Aamulla siis odoteltiin reilu tunti siellä kampuksella, ja myös iltapäivällä odotteluaikaa olis jäänyt noin tunti, joten päätin tulla junalla pois. Elli opasti asemalla ja osasin ihan ite ostaa lipun automaatista ja tulla oikeeseen junaan ja jäädä oikeessa paikassa poiskin o/

Jeph. Sellain päivä :) Kotona odotti iloinen yllätys: mulle oli tullu postia! Aika siistiä nähä eka kirjekuori, jossa oman nimen alla on brittiosote (joka vie kokonaisuudessaan tilaa 8 riviä :D). iPod latureineen, yks unohtunut toppi, kansainvälinen rikosrekisteriote ja SALMIAKKISUKLAATA <3 7th Heaven.

Kohta lähen käppäilemään hostellille. En vielä oo tainnu tänne ollenkaan kirjottaakaan miten mun koruille kävi? Olin Suomesta lähtiessä laittanu kaikki mun korut (mm. rippiristi, rannekoru, jonka sain 1-vuotiaana yms.) kahteen pieneen kangaspussiin ja pussit tiiviisti olkalaukkuun, joka kulki mun mukana lentokoneessakin. Täällä sitten jätin ne korut hostelliin hyllylle siks aikaa kun kiertelin kaupungilla. Lauantaiaamuna pakatessa mulla ei oo mitään muistikuvaa, muistinko ottaa ne korut sieltä hyllyltä. Illalla kuitenkin tajusin asuntolassa, että voi hitto, en muista purkaneeni niitä pois laukusta. Hirveä etsintä päälle, eikä niitä löytyny mistään. Kävin kaikki vaatepinotkin läpi siltä varalta, että ne olis jotenki joutuneet paitojen väliin. Mutta ei, mistään ei löytyny. Kävin koko huoneen varmaan kolmesti läpi (eikä tässä ihan hirveesti oo läpikäytävää), mutta niitä ei vaan ollu missään. Niinpä sitten lähin illalla vielä puoli yheksän aikaan takas sinne hostellille kysymään, josko ne ois jääny sinne. Siellä oli työvuorossa vanha mies, joka sano ettei hänelle ainakaan ole jätetty siihen tiskille mitään, ja pyys tulemaan seuraavana päivänä uudestaan, kun paikalla olis sama nainen kun sillon kun lähin aamulla. Menin sitten sunnuntaina takas sinne, eikä koruista ollu jälkeäkään. Siivoojakin tuli pahoittelemaan, mutta sanoi ettei ollut huomannut huoneessa mitään ylimäärästä.

Pikkasenko kirpas - KAIKKI korut päällä olevia lukuunottamatta. Ihan kivasti rahaa kiinni niissä, plus tietty tunnearvoa. Enkä voinu millään keksiä, että mihin ne olis joutunu, jos ei ne kerran olleet jääneet hostelliin eikä niitä löytyny asuntolasta. Tulin välimatkan taksilla, ja vielä tarkistin ettei sen taksin lattialle ollu pudonnu mitään. Olin varma etten enää näkis niitä koruja. Se nainen siellä respassa kuitenkin anto yhteystietokortin ja pyys soittamaan, jos löydän ne korut, niin ne ei ettis niitä turhaan sieltä.

Eilen illalla sitten puhuin äidin kanssa skypessä, kun mun suominumero siellä rupes soimaan. Kenenkään ei pitäis soittaa siihen enää, joten olin ihan ulalla, kun äiti rupes puhumaan englanniks siihen :D Soittaja oli sieltä hostellista, ja äiti sitten anto mun brittinumeron sille (mulla ei vielä ollu brittiliittymää kun lähin hostellista). Hetken päästä se sitten soitti mulle ja pahoitteli hirveesti jotain sekaannusta ja kysy että pääsisinkö tänään hakemaan mun korut. Valtava huojennus, olin niin varma että ne oli lopullisesti kadonnu! Saa nähä onko kaikki tallella, mutta ihan loistava homma silti, että ne löyty! Mielenkiinnolla kyl kuulen, että miten ne lopulta löyty :D Pitää käydä ostamassa vaikka suklaalevy sille naiselle kiitokseks, kun siitä kuitenkin on reilusti yli viikko kun lähin sieltä hostellista, ja ne ois voinu helposti antaa asian vaan olla ja luottaa siihen että oon ite hävittäny ne korut johonkin.

Irn Bru maistuu vähän purkalle o.O

Mulla on vähän petetty olo - täällä ei oo satanu ainakaan neljään päivään. Ei sillä että se välttämättä huono juttu ois, pelkäsin vaa kastuvani joka kerta kun astun ovesta ulos :D Kylmä tänää kyl on, tai ainakin paljon viileämpi kun tähän mennessä näiden huiman 11 päivän aikana. Tai sitten se vaan tuntuu paljon kylmemmältä heti kun ei tarkenekaan hameessa ja leggingseissä ;)

Saa nähä miten huomenna pääsen ylös, kun oon nyt tottunu nukkumaan sinne kymmenen hujakoille (eli Suomen aikaa puolille päivin :D), ja huomenna pitäis siihen aikaan olla yliopistolla. Tää yliopisto on jaettu kahelle kampukselle, John Andersonille ja Jordanhillin kampukselle. Suurin osa rakennuksista asuntolat mukaan lukien on täällä John Andersonilla, mutta mm. opettajankoulutus, sosiaalityö ja vissiin jotain liikunnan juttuja on sitten kaupungin toisella puolella Jordanhillissa. Sinne menee kuitenkin opiskelijakorttia näyttämällä ilmanen bussikyyti. Harmi vaan, että se bussi lähtee aamulla 8.10 ja seuraavan kerran 10.10, ja siitä eteenpäin myös saman kaavan mukaan joka toinen tunti yhteensä viis kertaa päivässä. Matka-aika on vajaa puoli tuntia, eli jos haluun olla kymmeneltä Jordanhillissa (mikä vois olla ihan suositeltavaa varsinkin ekana aamuna), niin ehdin sitte ootella siellä reippaasti yli tunnin. Julkisillakin sinne varmaan pääsee jotenkin, mutta bussiaikatauluista en hirveesti saanu selkoa kun niitä koitin netistä katella, metroasema on kaukana sieltä ja juna-asemaltakin kävelis 20 min. Plus että se maksais arvokkaat 1,80 puntaa, joten ehkä pakkaan kirjan laukkuun ja meen aikasin oottelemaan sinne.

Juttelin eilen yhen kaverin kanssa, joka alottaa nyt Lontoossa opiskelut. Totesin, että mulla kävi todella hyvä tuuri kämppisten kanssa, koska noiden tyttöjen kanssa tulee tosi hyvin toimeen, ne on kaikki hirveen mukavia eikä tuo tänne bileitä joka ilta. Tosin en kyllä ymmärrä aina niiden puheesta puoliakaan, joten en tietäis vaikka ne vaan dissais mua :D Suomalaisittain tuntuu hassulta, kun sulta kysellään aina hirveen innokkaasti että mihin oot menossa, mistä tulossa, mitä aiot tehä illalla. Oliko kivaa, mitä ostit, otatko teetä. Ja sama toistuu joka kerta kun törmätään. Tosta oon muuten ilonen, että ainakin mun kämppikset puhuu aina menevänsä teelle, eivät kahville ;)

Yks mikä harmittaa, on se ettei täällä kierrätetä yhtään. Suomessa ilmastonmuutos on esillä joka paikassa, ja vähän kaikkialla lajitellaan ainakin osa jätteistä, mutta täällä ei lajitella mitään. En oo nähny ees paperinkeräyspisteitä, eikä kaupoissa oo pullonpalautussysteemiä (tai sit se on niin taitavasti naamioitu etten oo huomannu). Jos jotain hyvää pitää löytää, ni roskiksia tääl on kyllä joka kadun nurkassa ja varrellakin ainakin kolme.

Musta on hassua kun vähän joka kaupassa on erilainen tyyli maksaa ostokset. Tai ei se maksaminen, mut muuten koko homma :D Esim. Sainsbury´s -ruokakauppaketjun liikkeissä ostoskori laitetaan sellaselle metallialustalle kassan vieressä, sit se kassaneiti ottaa sieltä korista ne tavarat ja pakkaa ne valmiiks muovipussiin (multa on tähän mennessä vaan kerran kysytty, haluanko pakata ite. Ehkä näytän niin uusavuttomalta :D). Sama käytäntö on melkeen kaikissa muissakin kaupoissa, mut esim. Aldissa laitetaa tyhjä ostoskori kans siihen hihnalle, sit ostokset ihan samalla lailla kun Suomessa, kassan jälkee ladotaan ostokset nopeesti takas koriin, maksetaan ja mennään korin ja pussin kanssa sivustalle pakkaamaan. Yleensä täällä ei ees oo tota hihnaa, vaan pelkästään se pieni "kassapiste" ja jonot sitten kiemurtelee missä sattuu.

Oon yliahkera (tai joku vois kai sanoa ylilaiska, kun koneella istun...) ja teen toisenkin postauksen tälle päivälle. Päivällä siis tosiaan käveleskelin tuolla, ja onnistuin tietty eksymään. Ihan kivan näkösiähän noi lähiöt oli, ei siinä mitään :D Takasinkin onneks löysin ilman karttaa, sit kun lopulta toi katedraalin torni sattu tulemaan näkyviin. Aika kätevää muutes asua katedraalin vieressä ;)

Päivällä meinasin paahtua, joten illemmalla sit tietysti tuli kylmä. Pitäis ehkä oikeesti hankkia se lämpömittari. Muistin kuitenkin kerrankin ottaa kameran mukaan ja kävin vähän kurkkaamassa, millasta nekropoliksella on:










Jostain syystä noi kuvat halus mennä väärään järjestykseen, eli alimpana on se minkä piti olla eka :D Mutta joo. Mulla on aika nätti asuinkaupunki :)

Ah. Eka oikeesti todella kiva aamu: ulkona paistaa aurinko (!!!), mulla on vihdoin teetä ja saan syödä aamupalaa rauhassa täällä mun ihka omassa huoneessa. Eikä tänää tarvi tehä mitää, ajattelin mennä vaan kävelemään kaupungille ihmisten sekaan :)

Sitruuna-inkivääri tee nousee muuten kakkoseks mun tän hetkiselle rakkauslistalle. Varmaan vielä parempaa tosin seuraavalla kerralla, kun tiiän ettei tähän tartte laittaa sitä mun normaalia neljää teelusikallista sokeria :D En tiiä onko täällä kaikki teepussit tollasia, mutta noissa ei oo ollenkaan sitä narua, millä saa kätevästi nostettua sen pussin pois teemukista. Höh.

Käytiin eilen kämppisten kanssa tutustumassa pyykkitupaan. Koneen käyttö maksaa 2 puntaa ja kuivauskoneen punnan, mutta koska ne pesukoneet on ihan jättimäisiä, ni päätettiin pestä kaikkien (tai no viiden meistä, koska kuudes meni kotiin viikonlopuks) meiän pyykit kerralla ja säästää - nyt hinnaks tuli vaan punta per nenä ja sekä tummia että vaaleita tuli suht täys koneellinen. Läheskään kaikkia vaatteita ei kuitenkaan voinu laittaa kuivuriin, ja nekin jotka siellä oli, oli yhä nihkeitä 50 minuutin pyörimisen jälkeen. Niinpä meillä sitten roikku eilen vaatteita joka paikassa - avattiin kaikki keittiökaappien ovetkin, että saatiin niiden päälle kuivumaan, vaikka onneks kolmella meistä on sellanen pieni pyykkiteline :D Pitää vaan muistaa tunkea ne kuivaustelineet piiloon ennen keskiviikkoa, jolloin täällä on yleisten tilojen siivous, koska asuntolassa ei periaatteessa sais kuivattaa pyykkiä ollenkaan. Mikä logiikka siinä on, ettei täällä saa kuivattaa vaatteita, mutta kuivauskoneessakaan ne ei kuivu? Yks tyttö nimittäin laitto vaatteensa rumpuun kahdesti, ja sano että ne oli silti tosi nihkeitä, ja sillä sentään oli pikkasen vähemmän kuivatettavaa kun meillä :D

Ei oltu ainoat jotka oli ekaa kertaa pyykkäämässä: sinne tuli kaks jätkää, jotka ensin ihmetteli hetken miten ne koneet toimii, eivätkä silti vissiin lukeneet niitä ohjeita seinältä: toinen niistä laitto heti rahat koneeseen, jolloin se lähti pyörimään - ilman pyykkejä. Eikä sitä saanu mitenkään keskeytettyä, joten pojat päätti sitten kiroilun säestyksellä hoitaa pyykkäyksen joskus toiste :D

Meinasin eilen ostaa puntakaupasta pieniä keittiöveitsiä, mutta niissä olikin lappu ettei myydä alle 21-vuotiaille o.O Mitäääää. Toisesta kaupasta sitten löyty sellasiakin veitsiä, mitä sai myydä 18 vuotta täyttäneille. Saksiakaan täällä ei saa myydä alaikäsille. Mut sytkäreitä vissiin saa, ja liköörikonvehtien ostoon pitää olla 16 :D

Musta on outoa, kun kirjakaupoissa melkein kaikki kirjat on pokkareita. Halvempia ja kevyempiä tietty kantaa kun kovakantiset, mut ne myös hajoo helpommin. Tai ainakin tosta Gabaldonin jättiläisesta irtos selkämys melkeen heti, mutta onneks sen saa jotenki liimattua tai teipattua kasaan (jos olis liimaa tai teippiä...) eikä se kuitenkaa lukemista haittaa. Mutta ah, Waterstones <3 Varmaan viiskerroksinen kirjakauppa. Tiedän mihin tuun tuhlaamaan ylimääräset rahat jos niitä joskus ilmaantuu :D

Tiistaina pitäis sitten löytää tie oikeelle bussipysäkille ja yliopistolle ekaa kertaa.

Hahaa! Sainpas tänne kuvia. Tässä ne siis on: mun tän hetken suurin rakkaus - Primarkin kävelykengät. Niissä oli nauhat, mutta mulla meni hermot kun koitin laittaa niitä kivasti kiinni nii päätin sit ottaa ne kokonaan pois. Hyvin pysyy jalassa ilmankin :P







Ajattelin olla tänää laiska ja viettää illan tylsästi asuntolassa. Tykkään tästä mun huoneesta, vaikka etukäteen olin kuullu lähinnä vaan negatiivista yliopistojen asuntolahuoneiden tasosta. Tää on kuitenki tilavampi kun odotin, ja koska mulle ei oo (vielä) juuri kertyny omaisuutta tänne, ni tää on myös paljon siistimmän oloinen kun huone kotona. Mulla on iso peili (<3) ja oma lavuaari, mikä on hyvä juttu, koska vessan lavuaari on minikokoa eikä siellä oo peiliä. Kokolattiamatto kuuluu tietty asiaan, kun kerran Briteissä ollaan. Aluks ihmettelin, että onko mun pöytälamppu rikki, kun se ei halunnu mennä päälle vaikka kuinka paino katkasijasta ja töpselikin oli seinässä. Sitten tajusin, että täällä on pistorasioissa vielä erikseen katkaisija, josta
virta pitää laittaa päälle...

Huono laatu, mutta tältä kuitenki näyttää pimeällä kun vilkasee mun ikkunasta ulos. Me likes :)











Sitten vielä pari kuvaa tästä huoneesta muuten. Ei ehkä mitenkää edustavia, mutta olkoon :D

Wee things

Heii jospa nyt koittais keskittyä ja kirjottaa oikeen kunnolla. Viisi kokonaista päivää ja matkustuspäivä perjantai siis takana täällä. Toisaalta tuntuu että aika on menny hirveän nopeesti, välillä taas madellut ja kotoa lähdöstäkin tuntuu kuitenkin olevan jo ikuisuus.

Toissailtana meinas iskeä koti-ikävä, kun ei täällä vielä ollut tutustunut oikeen keneenkään ja kynnys koittaa todella puhua englantia oli iso. Angstasin sitten täällä mun asuntolahuoneessa, kuuntelin itkubiisejä ja kattelin haikeena valokuvia leireiltä ja kotinurkilta. Aamulla tuntu tosi raskaalta nousta sängystä, mutta onneks päivästä tulikin todella kiva: tapasin vihdoin Ellin, toisen suomalaisen joka alottaa nyt kanssa opiskelemaan primary educationia. Tarkotus oli mennä Student Unioniin Speed Meeting tapahtumaan, mutta ei sitten päästy sisään kun ei oltu perillä siitä, että meillä ois pitäny olla mukana joku todistuskappale, että ollaan oikeesti strathclydelaisia. Missään ei mainittu tuommosesta mitään, vasta siellä Unionin ovella selvis. Hmph. No, esittelin sitten asuntolaa Ellille ja kierreltiin kirppiksiä ja mentiin Ellin ja sen poikakaverin luo ja illalla katsomaan stand upia yhteen pieneen pubiin. Tai en kyllä tiiä oliko se pubi vai baari vai mikä, mutta kiva paikka silti :D Ihan täynnä, enkä ymmärtäny kun ehkä joka kahdeksannen sanan esiintyjien puheesta, mutta tykkäsin silti. Pitääpä mennä uudestaan sitten kun kielitaito on kohentunu sen verran, että ymmärrän vitsit ja pystyn oikeesti puhumaan ihmisille enkä vaan hymyilemään tyhmänä.

Tänään sitten oli epäinhimillisen aikanen herätys, menin yhden kämppiksen kanssa rekisteröitymään yliopiston opiskelijoiksi. Registration alkaa joka päivä tällä viikolla puol kymmenen, mutta eilen siellä oli ollu törkeä jono jo yheksältä. Viiden päivän aikana pitäis noin 8000 uuden opiskelijan rekisteröityä, ja tunnissa hoituu kuulemma noin 200. En kyllä tajua miten kaikki 8000 mahtuu tohon aikatauluun, kun rekisteröinti loppuu aina neljältä. Mutta ihan sama, mentiin siis aamulla vartin yli kahdeksan jonottamaan eikä edes oltu ekoja - yks tyttö oli ehtiny ennen meitä :D Siellä sitten venailtiin ja ite rekisteröinti suju onneks suht nopeesti. Paitsi että se setä siellä tiskin toisella puolella ei saanu mun brittiläistä kännykkänumeroa sopimaan mihinkään, nii piti sitten ite päivittää se iltapäivällä netin kautta :D Nyt on lompakossa enemmän tai vähemmän nätti opiskelijakortti. Kortti on nätti, mut mun kuva ei :D Olin nukkunu 4,5 tuntia, joten tulos on sen mukanen.

Päivällä raahauduin Freshers Fairiin, jota on mainostettu älyttömästi, mutta joka oli kyl vähän pettymys. Mukaan tarttui huimat kaksi lappusta, koska ilmasia pitsapalojakaan en jaksanu jäädä jonottamaan tungokseen.

Päikkäreiden jälkeen menin ekaa kertaa Unionin ovien sisäpuolelle, Internatiol Student Welcome lounaalle. Paljon ihmisiä ja ilmasia napostelupaloja. Aluks oli vähän orpo olo, mutta sitten rohkaistuin ja juttelin mm. yhden intialaisen porukan kanssa ja tutustuin myös filippiiniläiseen kimiräikkösfaniin ja yhteen islantilaiseen ja yhteen karibialaiseen postgraduate-opiskelijaan, joiden kanssa sitten menin Ceilidhiin. Ceilidh (lausutaan "keilith", eikä "seilidh" kuten mä tai "käelith" kuten englantilainen kämppikseni sano :D) on siis perinteiset skotlantilaiset tanssit. Vähän niin kun kansantanssien ja vanhojen tanssien välimuoto, melkosta sähellystä kun ohjeet tuli vahvaa skottiaksenttia suoltavalta vanhalta mieheltä ja kaikki vaan näytti pomppivan eri suuntiin aluks :D Mutta oli kyl oikeesti todella hauskaa, kukaan ei ehtiny miettiä näyttikö tyhmältä tai tanssiko edes sinnepäin. Pareja vaan napsittiin sieltä sun täältä, ihmiset nyki toisilleen täysin tuntemattomia mukaan seinustoilta. Kohokohta oli ilman muuta se, kun ihan viimeseks tanssin William -nimisen skotin kanssa, joka oli pukeutunu tyylikkäästi kilttiin ja varsisukkiin :D Näissä vanhojen tansseissa ne onkin miehet jotka pukeutuu hameisiin :P

Jotenkin ihan outoa mutta samalla tosi siistiä, että jotkut skottikulttuurin osat on tosi selkeesti esillä. En tiiä onko se vaan turisteja varten, mutta tähän mennessä oon joka päivä nähny vähintään yhden kilttipukuisen miehen ja kuullu keskustassa tai jossain muualla (kuten tänään ceilidhissä) säkkipillinsoittoa. Eikä niitä pidetä täällä mitenkään naurettavina juttuina, mitä taas jotkut kansantanssit tai tyyliin kanteleen soitto Lahden torilla vois olla :D Muutenkin musta on ihana kävellä isoimmilla ostoskaduilla Sauchihall Streetillä ja Argyle Streetillä, kun aina jossain kohtaa on joku katusoittaja. Ja ne oikeesti soittaa hyvin. Tai ainakin ne on soittaneet, joita tähän mennessä oon nähny :D

Tästä tulee näköjään vähän ylipitkä postaus :P Ostin yks päivä Primarkista (halppisvaatekauppa) kengät, jotka on ihan törkeen hyvät jalassa. 12 puntaa, unelmat kävellä vaikka koko päivä ja soveltuu hyvin tanssimiseenkin :D Ja kestää sadetta paremmin kun tennarit. Laittasin niistä kuvan jos osaisin, oon ihan täysin rakastunu niihin <3

Kaks vesihanaa on muuten ihan idioottimainen keksintö. Tai siis, kun niistä saa vaan joko kylmää tai kuumaa vettä, mutta ei mitään välimuoto. Täytyy pitää molemmat hanat auki ja koittaa olla polttamatta/jäädyttämättä sormia. Onneks suihkussa sentään on ihan normihana. Ja oon niin onnellinen, että täällä saa kuin saakin lämmintä vettä mihin vuorokaudenaikaan tahansa, eikä se lopu kesken vaikka tässä kämpässä asuu kuus nuorta naista :D

Vaikka mua ärsyttää ja harmittaa tosi paljon ettei kieli suju ollenkaan niin hyvin kun haluaisin ja jo nyt tulee välillä todella ikävä Suomeen tuttujen ihmisten luo, ni on ihana huomata, että on myös sellasia hetkiä millon tuntee vahvasti tehneensä oikeen ratkasun, kun lähti tänne.

Alkuhaahuilua

Jeij, pääsin perille! Perjantaiaamuna oli herätys puoli neljä, koska lento Heathrowlle lähti vähän ennen kahdeksaa. Siellä sitten pari tuntia odottelua ja vaihto Glasgown koneeseen. Glasgowssa menin bussilla keskustan bussiasemalle ja sieltä sitten päätin reippaana tyttönä kävellä hostellille - ylämäkeen noin 1,5 km, painavan matkalaukun ja kahden isohkon käsimatkatavaralaukun kanssa. Ehkä typerin idea ikinä, varsinkin kun ottaa huomioon että perillä odotti ensin portaat hostellin ulko-ovelle ja sitten vielä toiset portaat huoneeseen, joka oli tokassa kerroksessa. Lauantaiaamuna päätin sitten jostain syystä ottaa taksin, jolla tulin yliopiston asuntolaan.

Asuntola on paljon tilavampi kun odotin. Eteistila on tosi synkän näköinen, koska seinät on tumman lilat ja kaikki ovet mustia, mutta huoneet ja keittiö/olohuone on pirteemmän väriset. Kämppikset vaikuttaa ihan mukavilta, vaikken paljoa vielä olekaan niiden kanssa jutellut. Yks tyttö on Aberdeenista ja sattumoisin tulee samalle kurssille mun kanssa, kaks on Englannin puolelta, yks Kyprokselta ja viimeisenä saapuneen kotimaata en vielä tiedä, kun ei keretty mitään puhua. Aamupalaa syödessä mietittiin, että voitais tänään illalla mennä johonkin kaikki yhdessä, mutta saa nyt nähdä mitä päädytään tekemään :)

Eilinen meni lähinnä ostoksilla, piti hankkia kaikenlaista lakanoista ja lautasista lähtien. Unohin, että pussilakanat on täällä vähän erilaisia kuin Suomessa, ja käytin noin kahdeksan kertaa enemmän aikaa sen pujottamiseen - siinä kun ei ollut niitä käteviä reikiä ylhäällä, vaan se oli avonainen pelkästään helmasta. Asuntolan sähköliesi on kans aika jännän näkönen: levyt on spiraalin muotosia, eikä kokonaisia niin kun kotona. Toinen englantilaisista tytöistä oli vähän pihalla, kun on tottunut käyttämään vain kaasuhellaa :D

Tähän mennessä oon suht hyvin ymmärtäny mitä muut ihmiset puhuu, mutta keskusteluun osallistuminen on ollu pienen kynnyksen takana. Ehkä se tästä jotenkin suttaantuu :) Koitan jossain vaiheessa lisätä tänne jotenkin kuvia, sitten kun netti toimii tuolla asuntolankin puolella. Mun huoneen ikkunasta näkyy katedraalin torni :D

Finally flying

Vika ilta Suomessa. Vieläkin tuntuu vaan tosi epätodelliselta, mut lähtö todella on huomenna aikasin aamulla. Jaiks :D Tavarat on suht pakattu, ja laukkukin saatu melkein sallittuihin raameihin - ylipainoa huisit 700 grammaa :P Sitä en kyllä tiiä miten selviin noiden kamojen kanssa eka kentältä hostelliin ja sit lauantaina vielä asuntolaan asti...

Ja tulihan se haikeuskin, vaikka pelkäsin ettei lähteminen tuntuis miltään. Eilen oli se kauan pelätty vika nuortenilta, ja lähtiessä olin kyl ilonen että sain olla yksinäni auton takapenkillä :P Oli ihana nähdä vielä monia sellasiakin, jotka ei muuten hirveen usein käy seukkarilla, ja halata ihmisiä vikaa kertaa :) Ikävä tulee. Tai tuli jo. Mutta onneks ilta ei menny ihan pelkäks haikeiluks, vaan ehdittiin vähän sotiakin :D

Tänään tuli postissa läjä lappusia yliopistolta, mm. kurssilaisten nimilista ja valinnaisainevihkonen ja lukujärjestyksen tynkää. Ihan hyvä että tuli tänään, koska huomenna en enää ois ehtiny saada niitä mukaan :D

Jännittää. Pelottaakin vähän. No okei, aika paljon :D Mut samalla oon hirveen innoissani ja haluisin jo päästä alottamaan Glasgowssa ja tutustumaan uusiin ihmisiin ja uuteen kaupunkiin ja maahan. Alku tulee kyllä tökkimään, jo ihan vaan vieraan kielenkin takia, mut kai se siitä sit ajan myötä. Paras ainakin olis :D

Never get so busy making a living, that you forget to make a life

Waaah viikko. 7 päivää. Nyt pitäis kai jännittää ja panikoida ja olla koko ajan itku kurkussa, kun joitain ihmisiä tietää näkevänsä vikaa kertaa pitkään aikaan, mutta ei mulla ainakaan vielä oo hirveemmin mitään lähtöhaikeutta. Ehkä tajuan sitte lentokoneessa istuessa, että "oho, sinnehän jäi sittenkin aika paljon kivoja ihmisiä" . Haluan vaan äkkiä pois täältä :D Saa nähä, ehkä keskiviikkona nuortenillasta lähtiessä tulee haikee fiilis, kun tietää että kaikki kaverit siellä jatkaa seukkarilla käymistä ja leireillä isostelua ihan samalla tavalla kun ennenkin, mut mä vaan en enää pääse mukaan. Toisaalta ihan sama juttu olis vaikka muuttaisin opiskelemaan johonkin toiselle paikkakunnalle Suomeen, ei sieltäkään tultais joka keskiviikko tänne käymään. Mutta vähän useammin kuitenkin kun kerran tai kaks vuodessa :P

Muutenkin tosi epätodellinen olo koko muuttamisen kanssa. Ei se tunnu muuttamiselta, kun suurin osa tavaroista jää tänne omille paikoilleen, lähinnä vaan vaatteet tulee mukana. Onneks se asuntola on kalustettu, olis aika veikeetä koittaa yksinään raahata vaikka jotain patjaa tai pöytää kaupungilta sinne :P Ja kuitenkin ens kesäks "muutan" takas tänne.

Kulttuurishokkia sun muita pieniä alkuvaikeuksia odotellessa ;)