Wee things

Heii jospa nyt koittais keskittyä ja kirjottaa oikeen kunnolla. Viisi kokonaista päivää ja matkustuspäivä perjantai siis takana täällä. Toisaalta tuntuu että aika on menny hirveän nopeesti, välillä taas madellut ja kotoa lähdöstäkin tuntuu kuitenkin olevan jo ikuisuus.

Toissailtana meinas iskeä koti-ikävä, kun ei täällä vielä ollut tutustunut oikeen keneenkään ja kynnys koittaa todella puhua englantia oli iso. Angstasin sitten täällä mun asuntolahuoneessa, kuuntelin itkubiisejä ja kattelin haikeena valokuvia leireiltä ja kotinurkilta. Aamulla tuntu tosi raskaalta nousta sängystä, mutta onneks päivästä tulikin todella kiva: tapasin vihdoin Ellin, toisen suomalaisen joka alottaa nyt kanssa opiskelemaan primary educationia. Tarkotus oli mennä Student Unioniin Speed Meeting tapahtumaan, mutta ei sitten päästy sisään kun ei oltu perillä siitä, että meillä ois pitäny olla mukana joku todistuskappale, että ollaan oikeesti strathclydelaisia. Missään ei mainittu tuommosesta mitään, vasta siellä Unionin ovella selvis. Hmph. No, esittelin sitten asuntolaa Ellille ja kierreltiin kirppiksiä ja mentiin Ellin ja sen poikakaverin luo ja illalla katsomaan stand upia yhteen pieneen pubiin. Tai en kyllä tiiä oliko se pubi vai baari vai mikä, mutta kiva paikka silti :D Ihan täynnä, enkä ymmärtäny kun ehkä joka kahdeksannen sanan esiintyjien puheesta, mutta tykkäsin silti. Pitääpä mennä uudestaan sitten kun kielitaito on kohentunu sen verran, että ymmärrän vitsit ja pystyn oikeesti puhumaan ihmisille enkä vaan hymyilemään tyhmänä.

Tänään sitten oli epäinhimillisen aikanen herätys, menin yhden kämppiksen kanssa rekisteröitymään yliopiston opiskelijoiksi. Registration alkaa joka päivä tällä viikolla puol kymmenen, mutta eilen siellä oli ollu törkeä jono jo yheksältä. Viiden päivän aikana pitäis noin 8000 uuden opiskelijan rekisteröityä, ja tunnissa hoituu kuulemma noin 200. En kyllä tajua miten kaikki 8000 mahtuu tohon aikatauluun, kun rekisteröinti loppuu aina neljältä. Mutta ihan sama, mentiin siis aamulla vartin yli kahdeksan jonottamaan eikä edes oltu ekoja - yks tyttö oli ehtiny ennen meitä :D Siellä sitten venailtiin ja ite rekisteröinti suju onneks suht nopeesti. Paitsi että se setä siellä tiskin toisella puolella ei saanu mun brittiläistä kännykkänumeroa sopimaan mihinkään, nii piti sitten ite päivittää se iltapäivällä netin kautta :D Nyt on lompakossa enemmän tai vähemmän nätti opiskelijakortti. Kortti on nätti, mut mun kuva ei :D Olin nukkunu 4,5 tuntia, joten tulos on sen mukanen.

Päivällä raahauduin Freshers Fairiin, jota on mainostettu älyttömästi, mutta joka oli kyl vähän pettymys. Mukaan tarttui huimat kaksi lappusta, koska ilmasia pitsapalojakaan en jaksanu jäädä jonottamaan tungokseen.

Päikkäreiden jälkeen menin ekaa kertaa Unionin ovien sisäpuolelle, Internatiol Student Welcome lounaalle. Paljon ihmisiä ja ilmasia napostelupaloja. Aluks oli vähän orpo olo, mutta sitten rohkaistuin ja juttelin mm. yhden intialaisen porukan kanssa ja tutustuin myös filippiiniläiseen kimiräikkösfaniin ja yhteen islantilaiseen ja yhteen karibialaiseen postgraduate-opiskelijaan, joiden kanssa sitten menin Ceilidhiin. Ceilidh (lausutaan "keilith", eikä "seilidh" kuten mä tai "käelith" kuten englantilainen kämppikseni sano :D) on siis perinteiset skotlantilaiset tanssit. Vähän niin kun kansantanssien ja vanhojen tanssien välimuoto, melkosta sähellystä kun ohjeet tuli vahvaa skottiaksenttia suoltavalta vanhalta mieheltä ja kaikki vaan näytti pomppivan eri suuntiin aluks :D Mutta oli kyl oikeesti todella hauskaa, kukaan ei ehtiny miettiä näyttikö tyhmältä tai tanssiko edes sinnepäin. Pareja vaan napsittiin sieltä sun täältä, ihmiset nyki toisilleen täysin tuntemattomia mukaan seinustoilta. Kohokohta oli ilman muuta se, kun ihan viimeseks tanssin William -nimisen skotin kanssa, joka oli pukeutunu tyylikkäästi kilttiin ja varsisukkiin :D Näissä vanhojen tansseissa ne onkin miehet jotka pukeutuu hameisiin :P

Jotenkin ihan outoa mutta samalla tosi siistiä, että jotkut skottikulttuurin osat on tosi selkeesti esillä. En tiiä onko se vaan turisteja varten, mutta tähän mennessä oon joka päivä nähny vähintään yhden kilttipukuisen miehen ja kuullu keskustassa tai jossain muualla (kuten tänään ceilidhissä) säkkipillinsoittoa. Eikä niitä pidetä täällä mitenkään naurettavina juttuina, mitä taas jotkut kansantanssit tai tyyliin kanteleen soitto Lahden torilla vois olla :D Muutenkin musta on ihana kävellä isoimmilla ostoskaduilla Sauchihall Streetillä ja Argyle Streetillä, kun aina jossain kohtaa on joku katusoittaja. Ja ne oikeesti soittaa hyvin. Tai ainakin ne on soittaneet, joita tähän mennessä oon nähny :D

Tästä tulee näköjään vähän ylipitkä postaus :P Ostin yks päivä Primarkista (halppisvaatekauppa) kengät, jotka on ihan törkeen hyvät jalassa. 12 puntaa, unelmat kävellä vaikka koko päivä ja soveltuu hyvin tanssimiseenkin :D Ja kestää sadetta paremmin kun tennarit. Laittasin niistä kuvan jos osaisin, oon ihan täysin rakastunu niihin <3

Kaks vesihanaa on muuten ihan idioottimainen keksintö. Tai siis, kun niistä saa vaan joko kylmää tai kuumaa vettä, mutta ei mitään välimuoto. Täytyy pitää molemmat hanat auki ja koittaa olla polttamatta/jäädyttämättä sormia. Onneks suihkussa sentään on ihan normihana. Ja oon niin onnellinen, että täällä saa kuin saakin lämmintä vettä mihin vuorokaudenaikaan tahansa, eikä se lopu kesken vaikka tässä kämpässä asuu kuus nuorta naista :D

Vaikka mua ärsyttää ja harmittaa tosi paljon ettei kieli suju ollenkaan niin hyvin kun haluaisin ja jo nyt tulee välillä todella ikävä Suomeen tuttujen ihmisten luo, ni on ihana huomata, että on myös sellasia hetkiä millon tuntee vahvasti tehneensä oikeen ratkasun, kun lähti tänne.