Vuodatus vaihtui Bloggeriin puhtaasti kivempien taustojen takia. Tästä eteenpäin tää on se "yleisempi" blogi, jota pääsee lukemaan kuka tahansa ja jota koitan päivitellä silloin tällöin, jottei kaikille kavereille ja sukulaisille tarvitse erikseen kertoa kuulumisia Skottilasta ;)
Vajaan kolmen viikon päästä lähtee Helsinki-Vantaalta lento kohti Lontoon Heathrowta ja sieltä vielä eteenpäin Glasgow´hun, ja sen koneen mukana myös tämä tyttö jättää Suomen muutamaksi vuodeksi taakseen. Edessä on muutto yliopiston asuntolaan ja opiskelujen aloitus University of Strathclydessa, josta olisi tarkoitus valmistua Primary Education -kurssin myötä luokanopettajaksi neljän vuoden kuluttua.
Ai että miksi pitää lähteä Skotlantiin asti, kun Suomessakin voisi luokanopettajaksi opiskella? Siellä pääsee helpommin sisään yliopistoon ;) Tai ei välttämättä yhtään sen helpommin kuin Suomessa, mutta hakuprosessi on ihan erilainen täkäläiseen verrattuna. Haku tapahtuu kokonaan netin välityksellä UCAS:n kautta, eikä pääsykokeita ole. Samalla kertaa on mahdollisuus hakea viiteen eri paikkaan. Yliopistot tekevät opiskelijavalintansa hakijoiden koulumenestyksen, suosituksen (yleensä joltain opettajalta) ja personal statementin eli ns. motivaatiokirjeen perusteella. Mm. lääkärin, hammaslääkärin ja opettajan tutkintojen hakumenettelyyn kuuluu lisäksi haastattelu. Haku seuraavan vuoden opintoihin alkaa jo syksyllä ja päättyy tammikuun puolenvälin paikkeilla, ja yliopistot tekevät valintansa pääsääntöisesti maaliskuun loppuun mennessä.
Suomalaisia ajatellen haun vaikeampi puoli tulee juuri hakuaikataulussa - täällä korkeakoulujen yhteishaku on myöhemmin keväällä, joten Britanniaan ei ehdi hakea ajoissa jos idea tulee mieleen vasta Suomen hakukohteita miettiessä. Lisäksi pääsykoehaastattelut pidetään ennen maaliskuun loppua, eli sopivasti päällekkäin ylioppilaskirjoitusten kanssa. Mutta ei se mitään, lakin voi saada päähänsä ja vielä ihan hyvin arvosanoin, vaikka lukulomasta viettäisikin viikon riparilla isosena, kirjoitusten välissä stressailisi kahdesta vajaan tunnin mittaisesta skype-haastattelusta ja piipahtaisi vielä nopeasti Glasgow´ssa yhdessä haastattelussa ja palaisi kotiin sopivasti kymmenen tuntia ennen matematiikan ylioppilaskoetta ;)
Hausta voi saada kolmenlaisia tuloksia: unsuccesful, eli hylätty; conditional, eli ehdollinen tarjous opiskelupaikasta; sekä unconditional, hyväksytty. Sain suoraan kaksi hylättyä (Edinburgh & Dundee), haastattelujen jälkeen yhden conditionalin (Strathclyde) ja kaksi hylkyä lisää (Aberdeen & Uni of Glasgow). Vaikka hylkäykset kirpaisikin, niin sitä yrittää muistuttaa itselleen että hakijoita oli melko paljon -vaikkei ihan yhtä paljon kuin joihinkin Suomen opekoulutuksiin :P - ja että pääsi kuitenkin haastatteluun asti parissa paikassa.
Conditionalini ehdot olivat vähintään M kaikista aineista ylppäreissä ja IELTS-kielitestistä keskiarvo 6,5. Enkun C aiheutti pientä pelkoa, mutta yliopiston tädit olivat armollisia ja päästivät sisään, kun muut aineet olivat paljon vaadittua parempia ja kielitestikin meni pyydetyn rajan yli. Opiskelupaikan varmistuttua pystyi jo olemaan ylpeä itsestään: hakijoita oli kuulemma noin 1300, joista 550 kutsuttiin haastatteluun ja 150 sai lopulta paikan. Ihan hyvin, kun ottaa huomioon etten todellakaan puhu englantia natiivien tasolla :) Kurssilaisista enemmistö taitaa olla brittejä, paria ei-englannin-puhujaa ja muutamaa muista englanninkielisistä maista tulevaa lukuunottamatta.
No mutta miks kaikista maailman maista just Skotlanti silti? Koska oon rakastunu :D En ees muista mistä kiinnostus Skotlantiin lähti liikkeelle, mutta kaks vuotta sitten ajattelin, että olis upeeta päästä joskus käymään siellä. Toissa kesänä lähdin sitten reilaamaan itsekseni ja pääsin käymään Skotlannissa, enkä todellakaan pettynyt. Viimeisenä iltana Invernessissä ajattelin, että tuun joskus takaisin ilman kiirettä ja että jos joskus jostain syystä muuttaisin ulkomaille, niin se olis sitten ehdottomasti Skotlantiin.
Lukion toinen ja kolmas vuosi oli inhottavaa takkuilua, joten ensin ajattelin pitää välivuoden ja lähteä vaikka reissaamaan tai koittaa etsiä töitä Skotlannista. Sitten eksyin ISO ry:n sivuille ja pikku hiljaa alkoi itää ajatus opiskelemaan hakemisesta. Enpä ois vuosi sitten uskonu, että se "joskus jostain syystä" tuliskin jo nyt :) Oon ennenkin lähteny ulkomaille yksinäni, mutta viime kerrasta tän tekee erilaiseksi se, että nyt mulla ei oo mukana paluulippua tai -päivämäärää :)
Vajaan kolmen viikon päästä lähtee Helsinki-Vantaalta lento kohti Lontoon Heathrowta ja sieltä vielä eteenpäin Glasgow´hun, ja sen koneen mukana myös tämä tyttö jättää Suomen muutamaksi vuodeksi taakseen. Edessä on muutto yliopiston asuntolaan ja opiskelujen aloitus University of Strathclydessa, josta olisi tarkoitus valmistua Primary Education -kurssin myötä luokanopettajaksi neljän vuoden kuluttua.
Ai että miksi pitää lähteä Skotlantiin asti, kun Suomessakin voisi luokanopettajaksi opiskella? Siellä pääsee helpommin sisään yliopistoon ;) Tai ei välttämättä yhtään sen helpommin kuin Suomessa, mutta hakuprosessi on ihan erilainen täkäläiseen verrattuna. Haku tapahtuu kokonaan netin välityksellä UCAS:n kautta, eikä pääsykokeita ole. Samalla kertaa on mahdollisuus hakea viiteen eri paikkaan. Yliopistot tekevät opiskelijavalintansa hakijoiden koulumenestyksen, suosituksen (yleensä joltain opettajalta) ja personal statementin eli ns. motivaatiokirjeen perusteella. Mm. lääkärin, hammaslääkärin ja opettajan tutkintojen hakumenettelyyn kuuluu lisäksi haastattelu. Haku seuraavan vuoden opintoihin alkaa jo syksyllä ja päättyy tammikuun puolenvälin paikkeilla, ja yliopistot tekevät valintansa pääsääntöisesti maaliskuun loppuun mennessä.
Suomalaisia ajatellen haun vaikeampi puoli tulee juuri hakuaikataulussa - täällä korkeakoulujen yhteishaku on myöhemmin keväällä, joten Britanniaan ei ehdi hakea ajoissa jos idea tulee mieleen vasta Suomen hakukohteita miettiessä. Lisäksi pääsykoehaastattelut pidetään ennen maaliskuun loppua, eli sopivasti päällekkäin ylioppilaskirjoitusten kanssa. Mutta ei se mitään, lakin voi saada päähänsä ja vielä ihan hyvin arvosanoin, vaikka lukulomasta viettäisikin viikon riparilla isosena, kirjoitusten välissä stressailisi kahdesta vajaan tunnin mittaisesta skype-haastattelusta ja piipahtaisi vielä nopeasti Glasgow´ssa yhdessä haastattelussa ja palaisi kotiin sopivasti kymmenen tuntia ennen matematiikan ylioppilaskoetta ;)
Hausta voi saada kolmenlaisia tuloksia: unsuccesful, eli hylätty; conditional, eli ehdollinen tarjous opiskelupaikasta; sekä unconditional, hyväksytty. Sain suoraan kaksi hylättyä (Edinburgh & Dundee), haastattelujen jälkeen yhden conditionalin (Strathclyde) ja kaksi hylkyä lisää (Aberdeen & Uni of Glasgow). Vaikka hylkäykset kirpaisikin, niin sitä yrittää muistuttaa itselleen että hakijoita oli melko paljon -vaikkei ihan yhtä paljon kuin joihinkin Suomen opekoulutuksiin :P - ja että pääsi kuitenkin haastatteluun asti parissa paikassa.
Conditionalini ehdot olivat vähintään M kaikista aineista ylppäreissä ja IELTS-kielitestistä keskiarvo 6,5. Enkun C aiheutti pientä pelkoa, mutta yliopiston tädit olivat armollisia ja päästivät sisään, kun muut aineet olivat paljon vaadittua parempia ja kielitestikin meni pyydetyn rajan yli. Opiskelupaikan varmistuttua pystyi jo olemaan ylpeä itsestään: hakijoita oli kuulemma noin 1300, joista 550 kutsuttiin haastatteluun ja 150 sai lopulta paikan. Ihan hyvin, kun ottaa huomioon etten todellakaan puhu englantia natiivien tasolla :) Kurssilaisista enemmistö taitaa olla brittejä, paria ei-englannin-puhujaa ja muutamaa muista englanninkielisistä maista tulevaa lukuunottamatta.
No mutta miks kaikista maailman maista just Skotlanti silti? Koska oon rakastunu :D En ees muista mistä kiinnostus Skotlantiin lähti liikkeelle, mutta kaks vuotta sitten ajattelin, että olis upeeta päästä joskus käymään siellä. Toissa kesänä lähdin sitten reilaamaan itsekseni ja pääsin käymään Skotlannissa, enkä todellakaan pettynyt. Viimeisenä iltana Invernessissä ajattelin, että tuun joskus takaisin ilman kiirettä ja että jos joskus jostain syystä muuttaisin ulkomaille, niin se olis sitten ehdottomasti Skotlantiin.
Lukion toinen ja kolmas vuosi oli inhottavaa takkuilua, joten ensin ajattelin pitää välivuoden ja lähteä vaikka reissaamaan tai koittaa etsiä töitä Skotlannista. Sitten eksyin ISO ry:n sivuille ja pikku hiljaa alkoi itää ajatus opiskelemaan hakemisesta. Enpä ois vuosi sitten uskonu, että se "joskus jostain syystä" tuliskin jo nyt :) Oon ennenkin lähteny ulkomaille yksinäni, mutta viime kerrasta tän tekee erilaiseksi se, että nyt mulla ei oo mukana paluulippua tai -päivämäärää :)
