Essee palautettu ja vihdoin saa hengahtaa kaikista kouluhommista, kevatloma on siis alkanu! Taalla on ollu huisin lamminta viimesen viikon, ei tullu kuuloonkaan etta ulkona olis takkia pitany. Kesan ekat pehmikset on ostettu ja syoty ja on ihan kesafiilis, vaikka ollaankin vasta maaliskuussa. Harmi vaan etta ne kaikkein lamposimmat paivat meni paaosin kirjastossa sita esseeta vaantaessa :P ja saatiedotusta katellessa nayttaa silta etta se Skotlannin kesa taiskin olla ja menna jo :D ens viikolla taas kylmempaa ja jossain pain Skotlantia on luntakin luvassa.








Kirjotin alla olevan tekstin jo viikko sitten, mutta blogger ei suostunu yhteistyohon eika ladannu yhtakaan kuvaa :P mutta nyt onnistui! Eli Arisaigissa kaytiin 17.-18. tata kuuta.

Herattiin Robin kanssa lauantaiaamuna aikasin (tai yritettiin, mutta epaonnistuttuamme paatettiinkin ottaa myohempi juna) ja mentiin junalla Glasgow'sta Arisaig -nimiseen pikkukylaan Skotlannin Ylamailla. Toi junareitti Glasgow-Mallaig on kuulemma yks maailman parhaita maisemareitteja, ja paastiinpa menemaan sita siltaakin pitkin joka nakyy Harry Potter -elokuvissa! Kuvat on ammattimaisesti junan ikkunan lapi otettuja, joten kamera heijastelee tyhmasti lasin pinnasta.







Matka kesti viitisen tuntia, ja perilla Arisaigissa oltiin viiden jalkeen. Meilla ei ollut karttaa, mutta koska kyla on pikkuruinen, ajateltiin etta loydetaan kylla hotellille ilmankin. Yksi toinenkin pariskunta koitti suunnistaa asemalta hotellille, mutta homma ei ollutkaan ihan niin helppo kun oltiin luultu. Perille kuitenkin paastiin, kun eras paikallinen mies kerto etta pitaa vaan jatkaa tien paahan.




Hotelli on kuulemma rakennettu 1720-luvulla ja toiminut alkujaan majatalona. Koko "hotelli" kasitti vain 13 huonetta, joista jokainen on vahan eri nakoinen. Aamupala kuulu hintaan, ja oli ihan valtava - soin ekaa kertaa elamassani full scottish breakfastin (tosin jatin black puddingit ja haggikset lautasen reunalle :P) ja oli kylla hyvaa, vaikka varmasti aika tappaja jos sen joka aamu vetais napaansa.

Lauantai-iltana tehtiin pieni kavelylenkki kylassa meren rantaa pitkin ja kaytiin syomassa toisessa vanhassa pubissa. Todettiin myos, etta kylan ainoa kauppa sulkeutuikin jo kahdeksalta.




Sunnuntaina meidan eka ajatus oli menna junalla Mallaigiin, joka on vahan isompi kyla 8 mailia Arisaigista ja ottaa sitten juna sielta takaisin Glasgow'hun. Kavi kuitenkin ilmi etta Mallaigiin menee tasan yksi juna sunnuntaisin, ja sekin vasta myohaan illalla, ja meidan juna Glasgow'hun lahti neljan maissa. Hotellista piti kirjautua ulos yhdeltatoista, ja koska saa oli hyva, paatettiin kavella Mallaigiin. Hotellin henkilokunta tarjoutui heittamaan meidat sinne, sanoivat etta joku on kuitenkin menossa siella kaymaan niin hyvin mahduttais autoon. Haluttiin kuitenkin valttamatta kavella, mutta he sitten otti meidan matkatavarat (yks vaivainen olkalaukku) ja sanoivat vievansa sen yhteen pubiin Mallaigissa, ettei meidan tarvis kantaa sita. Enpa oo koskaan ennen tuollaseen palveluun tormannyt!




Lahdettiin siis kavelemaan, ja valittiin vaihtoehtoinen rannikkoreitti, joka oli viela mailin verran pidempi. Aluksi paisto ihanasti aurinko ja piti ottaa takkikin poies, kun tuli niin lammin. Mutta koska ollaan Skotlannissa, alko tietenkin sataa vetta puoli tuntia lahdon jalkeen. On kuulkaas kiva kavella keskella ei mitaan kaatosateessa, ilman sateenvarjoa tai -takkia, tietaen etta matkaa on viela noin seitseman mailia edessa! Sade onneks taukos kuitenkin suht pian, ja loppumatka saastyttiin kuivina.






Matkan varrelle sattui kymmenia Bed & Breakfast -kyltteja, vahan Ylamaan karjaa, vahan enemman lampaita, muutama auto, pari pikkukylaa, upeita rantoja, nummia ja vuoria/makia. Seka golfkentta - jossa yks yksinainen mies pelas golfia lampaiden kanssa :D lampaat laidunsi sujuvasti siella kentalla golfpallojen seassa.







Morarin (kyla 2 mailia ennen Mallaigia) alko matka tuntua jaloissa ja vatsassakin alkoi kurnia, kun ohiajava auto pysahty ja kysy kelpaako kyyti. Kuski sattuikin olemaan sielta hotellista, juuri se jolla oli meidan laukku mukanaan ja joka oli sita heittamassa pubiin Mallaigissa! Nyt myonnyttiin kyytiin, ja hyva niin, koska alkoi taas sataa ennen kuin paastiin Mallaigiin. Perilla koitettiin loytaa syotavaa, mika osottautu sekin haasteelliseksi, koska a) oli sunnuntai, b) oli myos aitien paiva. Tasan kaksi pubia tarjosi ruokaa, kaikki kahvilat oli kiinni. Toinen pubi tosin tarjosi vain fish & chipsia tai sitten hintavaa aitien paiva lounasta, joten paadyttiin siihen toiseen, vaikka jouduttiinkin jonottamaan jonkin aikaa. Ruoan ja alyttoman hyvan sticky toffee puddingin jalkeen olikin jo aika menna asemalle ja lahtea kotiin.



Rakastuin Ylamaihin ihan taysin. Tai oonhan ma Invernessissa kayny aiemmin, joten pitais kai sanoa etta rakkaus vaan vahvistui :P tykkasin!

Taustaa koitin vaihtaa kevaisemmaks, mut ei se halunnu muuttua mun mielikuvien kaltaiseksi. Moh.

Placement on vihdoin loppu ja tanaan olis tarkotus ekaa kertaa sitten joulukuun paasta nakemaan ihmisia (muitakin kun Robia tai alle 12-vuotiaita siis). Jee! Tuntuu ihan kummalta lukea tai kattoa telkkaria tuntematta syyllisyytta siita etta pitas olla tekemassa tuntisuunnitelmia, evaluationeita tai muita oppimateriaaleja.

Tahan syyllisyydettomyyden tunteeseen on kuitenkin ehka parempi vaan totutella, koska sita tulee nyt jatkumaan jonkun aikaa - paatin pitaa valivuoden ja palata (taman kevaan normisti suoritettuani) yliopistolle vasta syksylla 2013. Syyna tahan on se etten paassyt placementtia lapi - syysta etta mun aanesta ei valittynyt tarpeeksi tunnetta eika sen korkeus vaihdellut, eika kehonkieli ollut tarpeeksi innostunutta ja jopa kaansin selkani luokalle kertaalleen, kun kirjotin jotain taululle. Kaikki muu oli kohdillaan. Meilla on lista asioista joista pitaa saada satisfactory jos haluaa tyoharjottelun paasta lapi, kun tuutori tulee arvioimaan, ja ekalla visiitilla mulla oli kolme kohtaa unsatisfactory, mm. behaviour management ja sellasten arvosteluruutujen taytto tuntisuunnitelmassa. Toinen visiitti oli sitten nyt viime maanantaina (edellinen siis oli edellisviikon tiistaina, eli kaytannossa valissa oli kolme paivaa koululla) ja tuutori sano etta olin onnistunu korjaamaan kaikki mista se eka tuutori oli huomauttanu, jopa behaviour management oli nyt ihan hyva. Mutta etta vaikka han on allistynyt siita miten hyvin parjaan vieraalla kielella ja etta oon tehny valtavasti toita ja kansiossa on kaikki mita pitaakin ja etta luokanopettaja, luokka ja rehtori tykkaa musta valtavasti, niin lapi han ei voi paastaa, aiemmin mainituista syista. Syista, joita se eka tuutori ei edes maininnut.

Oon samaa mielta ton tokan tuutorin kanssa siita etta tolla alueella on parannettavaa, mutta epareilulta tuntuu se, etta eka tuutori ei sanonut tuosta mitaan - luulin etta mun esiintyminen on ihan ok, koska olis se tuutori muuten siita edes jotain maininnut? Mutta minkas teet, joudun siis tekemaan placementin uudestaan tuon takia. Tuntuu ihan silta ettei parhaansa tekeminen ja 2-7 tunnin joka iltainen tyoskentely riita. Kylla, oon vahan katkera! Mutta toisaalta, en ollu ainoa joka ei paassyt lapi, ja ainakin lapimeno oli todella lahella. Ja koska paatin pitaa valivuoden, ei tarvi tan kevaan jalkeen vuoteen stressailla esseista tai tyoharjotteluista :P

Valivuoden aikana olis tarkotus loytaa toita ja saada lisaa itseluottamusta enkun suhteen. Ihmiset sanoo jatkuvasti etta mun englanti on tosi hyva, ja ymmarrankin nykyaan paljon helpommin mita ihmiset sanoo ja pystyn puhumaan takasin, mutta koko ajan on sellanen peikko takaraivossa kuiskimassa etta en oo niin sujuva kun mita oon suomeks. No en tietenkaan oo, ja joskus joutuu tarkemmin miettimaan miten sanoo jonkun asian tai miten se kuulostaa jarkevalta ja ymmarrettavalta.

Rob alkaa olla kyrsiintynyt nykyiseen tyopaikkaansa ja on alkanu katella muita toita. Riippuen mista toita loytyy, on puhuttu etta saatettais muuttaa Glasgow'sta poies vuodeksi, ja sitten tulla takaisin kun jatkan yliopistoa. Nakee sitten mita tapahtuu :)

Oli muuten karua lukea lasten tarinoita mita ne kirjotti. Aiheena oli "My memorable event" eli tapahtuma, joka jostain syysta on jaanyt lasten mieleen. Sita odottais etta lapset kertoo jostain hauskasta tai jannasta, mutta tassa luokassa mm. yks tytto kirjotti millasta oli kun isa ei paassytkaan jouluna lomille vankilasta, yks poika siita miten sen pikkusisarukset adoptoitiin toiseen perheeseen ja poika jai yksin sijaisvanhempien luo.