Tykkään Glasgowsta pimeellä ihan sikana <3



Tällä viikolla George Squarelle laitettiin jouluvaloja, mutta ne sytytetään vasta marraskuun 21. päivä vissiin. Vaikka joulu onkin ihana, ni ei sitä silti tarvi mun mielestä alottaa ennen halloweeenia... (täällä on siis jo kaupoissa joulukrääsää :P).

Sen kyllä huomas tänää keskustassa kävellessä, että on halloween-viikonloppu - vastaan tuli mm. yks kappale Batmaneja, kolme tiikeripojua fish and chips -annokset mukanaan, yks valomiekalla huitova jedi (?) ja ruokakaupassa törmäsin vaaleanpunaiseen pyjamaan sonnustautuneeseen banaaniin.

Jossain tuolla katedraalin suunnalla oli tänään ilotulitus, joka oli kyl aika makeen näkönen ikkunastakin katottuna :)








Koulussa (en vieläkää osaa puhua yliopistosta/unista) kielimuuri aiheuttaa harmaita hiuksia ja ahdistusta samaan tapaan kun viikko sittenki. Maanantaina edessä olis eka ryhmätyöesitelmä, jossa mä kyllä pääsen epäreilun helpolla muihin verrattuna: luen suoraan paperilta tarinan Guru Nanakista :P

Oon niin ilonen, että huomenna on torstai ja vapaapäivä! Saan nukkua niin pitkään kun nukuttaa eikä tarvi tuskastella tutoriaaleissa <3 Viikot tuntuu menevän hirveen nopeesti, kun koulua ei oo kun maanantai-keskiviikko, torstai vapaa ja sit perjantaina taas lyhyt päivä. Oon ollu täällä vasta reilun kuukauden, mut toisaalta tuntuu siltä että tohon kuukauteen mahtuu yks ikuisuus.

Tykkään yliopistosta, luennot on yleensä ihan mielenkiintosia (paitsi ne pari missä ei tapahtunu muuta kun että luennoitsija luki meille ääneen lasten kirjaa o.O ), "kotiryhmä" on kiva (ainakin sen vähän perusteella mitä oon siihen päässy tutustumaan. En vieläkää tiiä ihan kaikkien tyttöjen nimiä :D) ja kaikista tehtävistäkin uskon selviytyväni ihan hyvin. Mutta ne tutoriaalit. Ahdistaa, ärsyttää, vituttaa, ketuttaa, itkettää, kauhistuttaa ja lopulta vaan masentaa, etten vieläkää pysty osallistumaan niissä ollenkaan niin paljon kun haluaisin. Koko keskittymiskyky menee täysin siihen että pysyn ees suht kärryillä mitä muu ryhmä puhuu, enkä ehi ajatella saati sanoa sekana mitään. Aaaaaargh. En haluu vaan istua hiljaa ja olla koko ajan lievästi pihalla kaikesta. Ja on se aika epäreilua muuta ryhmää kohtaan, etten tee keskustelun eteen mitään tai heittele ideoita tai ylipäätään osallistu yhtään. Haluaisin ihan sikana osallistua, mutta aika vaikeeta se on jos ei ymmärrä läheskään kaikkea mitä muut puhuu :P skottiaksentti ja kaikki sen eri väännökset <3 Jotain lohdutusta sentää tuo se, että luennoilla ja muutenkin jos tarvii keskittyä vaan yhen ihmisen puheeseen (eikä se väännä sitä kaikkein leveintä skottimöngerrystä :D), ymmärrän paljon paremmin kun aluks. Koska kehitystä tolla saralla on havaittavissa, ni toivottavasti sitä voi pitää lupauksena siitä että pystyn vielä joku päivä olemaan oma itteni myös enkuks. Tai ainaki edes vähän enemmän kun nyt :) Sitten kun kielestä ei tarvi stressata enää näin paljon, tuun kyllä varmasti rakastamaan tota kurssia! :D

Mentiin tänää yhen kämppiksen kanssa Glasgow´n pikkuruisella metrolla toiselle puolelle kaupunkia ceilidhiin. Joka paikassa luki että se alkaa kuudelta, mutta paikalla ei ollu ketään vaikka mentiin oltiin jonkun verran myöhässä. Oltiin vähän pihalla, koska kaiken järjen mukaan siellä ois pitäny olla enemmän porukkaa, kun tapahtuma kuitenki oli kaikkien kolmen yliopiston international societyjen yhteinen o.O Tulihan sinne onneks muitakin, yhen vaihtariporukan kanssa jutellessa kävi ilmi että järjestelyissä oli menny jotain pieleen ja aikataulut vähän venähtäneet. Lopulta ohjelma sitten alko yli 1,5 tuntia myöhässä. No, ainakin se 6 puntaa meni hyvään tarkotukseen ja ilta oli kyllä loppujen lopuks tosi kiva, vaikka porukkaa olikin vaan joku nelisenkymmentä :) Jalat on kyllä kipeet ja päässä pyörii edelleen.

Koulusta lähtiessä valitin tänää Ellille, että oisin melkee valmis lähtemään takas Suomeen, mutta kun pääsin asuntolaan asti, tajusin etten mä kyllä takasin lähtis mistään hinnasta. Suomen kielen voisin ilomielin ottaa tänne, mut muuten en halua takasin. Tai siis että kavereita ja perhettä ja saunaa yms. kaipaa, mutta ei sinänsä Suomea. Ainakaan vielä, mutta eipä täällä olekaan takana kun se kuukaus vasta :D Ja kieltä mä pystyn käyttämään täälläkin, joten ei voi sanoa että sitäkään olis ikävä sinänsä. Mulla on ikävä sitä, että pysyin helposti kärryillä asioista enkä tuntenu itteäni joka kerta tajuttoman tyhmäks, kun joku puhuu mulle :D

Täällä on melko paljon kansainvälisiä opiskelijoita (intialaisia ja kiinalaisia tuntuu olevan joka paikassa), mutta suurin osa meistä tuntuu olevan vaihtareita. Koko tutkinnon täällä suorittavia oon tavannu vaan muutaman. Huhuja liikkuu, että täällä olis vielä kolmaskin suomalainen jossain yliopiston uumenissa, mutta eipä oo törmätty. Glasgow´n yliopistossa on kyl useampia suomalaisia ja tänää kuulin että Caledonian yliopistossa myös muutama.

Tää teksti on taas näitä sillisalaatteja, missä hypin aiheesta toiseen. Mun piti kuitenkin kirjottaa vielä parista yllätyksestä, jotka oon oppinu tässä opintojen alkuvaiheessa. Meille näytettiin yhellä luennolla tilastoja hyvinvoinnin eri osa-alueilta, joissa UK roikku lähes kaikissa listan häntäpäässä, kun taas Suomi oli monessa kärkisijoilla.

Skotlannissa on noin miljoona alle 16-vuotiasta lasta (kokonaisväkiluku jotain vähän reilut 5 milj.), ja neljäsosa lapsista täällä elää "suhteellisessa köyhyydessä". Joka päivä kodittomaksi jää 80 lasta. Joka 4. primary-ikäinen kärsii/on kärsinyt koulukiusaamisesta ja noin 100 000 lasta elää väkivaltaisessa kodissa, ja luku on koko ajan nousemassa. Täällä lapsen lyöminen tai fyysinen kurittaminen ei oo laitonta, mikä osaltaan varmasti selittää tota lukua. Lapset on rikosoikeudellisessa vastuussa 12-vuotiaina - ja toi ikäraja on vastikään nostettu, se oli aiemmin 8. Lisäks Britannia on edelleen luokkayhteiskunta, eikä kaikki koulut oo keskenään läheskään samalla tasolla niin kun Suomessa. On kouluja, joiden oppilailla on tilastollisesti aika kehnot näkymät elämässään, ja kouluja, joiden oppilailla asiat on keskimäärin paljon paremmin kun ikätovereillaan. Koulu ei tarjoa osaltaan kaikille lapsille samanvertasta lähtöasemaa elämään, mikä tuntuu aika karulta yhdistettynä noihin kaikkiin muihin juttuihin, joita luennolla käsiteltiin.

Kaivelin äsken lompakosta kuitteja pois, ja jäin ihmetttelemään noita seteleitä. Molemmat on täysin käypiä viiden punnan seteleitä, mutta ihan erinäkösiä :D Sitten tajusin että toinen on skotlantilainen ja toinen englantilainen. Pitäähän sitä nyt omat setelit olla sentää käytössä kummallakin "maalla" :P En tosin tiiä onko tää vaan yks osa Englanti vs. Skotlanti -kilpailua, vai onko myös Walesilla ja Pohjois-Irlannilla omat paperirahansa.

Toinen totuttelemista vaativa juttu on nää kolikot:


Euroihin tottuneena meni hetki, ennen kun opin ettimään kukkarosta aina oikeet kolikot. Mutta mikä logiikka oikeesti on siinä, että esim. 2 pennyä on isompi kun yks punta?? Ja 50 ja 10 pennyn kolikot on kulmikkaita? 2 punnan ja 50 pennyn killingit saman kokoset? Toissakesänä reilatessa kysyin tota yhdeltä hostellinpitäjältä, ja se selitti että niissähän on ihan selkee logiikka; arvokkaimmat (2 ja 1 punnan) on "kultasia" ja vähän muita paksumpia; seuraavaks arvokkaimmat on hopeanvärisiä ja sitten pikkurihkamat (1 ja 2 pennyä) on kuparinvärisiä. Kunkin "värisarjan" arvokkain on isoin ja pieniarvoisin taas pienin. Ja noi yhdet on kulmikkaita kai vaan huvin vuoks :D


Meillä oli tässä yks ilta palohälytys. Hälyttimiä testataan kerran viikossa, ja ekalla viikolla saatiin yhen kämppiksen kanssa kiva sätky kun satuttiin olemaan kotona just sillon: ihan karmea ääni, paljon kovempi ja kimeämpi kun Vykin palohälyttimissä. Ääni jatku noin kymmenen sekuntia ja loppu sitten, ja oltiin kumpikin ihan pihalla mikä se oli. Meitä ei oltu informoitu näistä jokaviikkoisista testauksista vielä sillon :D

Ollaan kai oltu onnekkaita, kun ollaan näinkin kauan säilytty ilman hälytyksiä. Yhessä asuntolassa oli kuulemma jo freshers weekin aikana kolme-neljä hälytystä... mutta siis, toi meiän hälytys tuli illalla yhentoista maissa, ja osa oli jo ehtiny nukkumaan. Kiva herätä siihen meteliin, se nimittäin saa sydämen hyppäämään kurkkuun vaikka ois ihan hereilläkin :D Kengät ja takki mukaan, seisoskeltiin sitten koko rappu jonkin aikaa pihalla. Ajateltiin että se oli vaan harjotus, kun yliopiston turvatyöntekijä meni rappuun tutkailemaan jotain taulua. Parin minuutin päästä kuitenki tuli paloauto ja viis palomiestä käveli hyyyyvin rauhallisesti sinne rappuun. Naureskeltiin, että jotkut on tainnu polttaa ruuan aika pahasti pohjaan :D Tossa rappukäytävässä on koko talon korkeudelta ikkunoita, joten nähtiin mihin asuntoon ne palomiehet meni. Kyseisen asunnon tytöt meni paniikkiin kun tajus että joku niistä oli syyllinen aiheettomaan hälytykseen :D Olivat unohtaneet avata kaikki ikkunat keittiö/olohuoneesta kun olivat kokkailleet.

Just äsken selvis, että meillä olis huomista luentoa varten luettavana vaatimaton 104 sivua tekstiä lapsen kehityksestä. Kuudesosa koko kirjasta. Naminami. Enpä sitten taidakaan tänää paistaa lettuja :D

Nyt se tapahtu. Tätä mä oon pelänny siitä asti kun selvis että tuun tänne: tulin kotiin (koti ja koti, asuntolahuone siis :P) - enkä ottanu kenkiä pois jalasta. Aijaijai.

Tutoriaaleissa turhautuminen nousee usein huippulukemiin, kun en pysy kärryillä ihmisten puheessa. Aaargh, nää puhuu varmaan sataa eri versiota skottiaksentista plus lisäks kaikki muut väännökset englannista, joita täällä kuulee. Yhen tai maksimissaan kahen ihmisen kanssa kerrallaan jutellessa onnistuu jotenkin, mut heti kun pitäis samaan aikaan ajatella älykkäästi, kääntää ne kovan työn takana olleet ajatukset enkuks, seurata muun ryhmän keskustelua ja vielä saada takelleltua sekaan jotain hienoa, oon hukassa. Ärrsyttäääää. Vastapainoks onneks saa välillä huomata kuinka vaikka hississä ihmiset kattoo haavi auki kun eivät tunnista mitä kieltä suomi on. Tai siis kun esim. ranskan, saksan ja italian tunnistaa vaikka niitä ei ite osais puhua, mutta suomea ei kovin moni taida tunnistaa :D

Italiasta tuli mieleen, istuin tänää linkussa sen italialaistytön vieressä, joka on mun kanssa samalla gaelin kurssilla. Paitsi että mulle selvis, että se onkin saksalainen. Ja että oli vaan kerran tolla kurssilla, sillä on tästä eteenpäin englantia sen paikalla. Mutta ei se mitään, sekin muisti että mä oon Ruotsista...

Kärsinkö mä suvaitsevaisuuden puutteesta kun meinaan välillä repeillä paikalliselle muodille? Ihmiset käyttää täällä leggingsejä housuina. Jopa sellasia leggingsejä, joista näkyy läpi. Minihameet on kans kova juttu, mut koska leggingsejä kerran käytetään ilman mitään hametta tai edes tunikaa tms., nii minihameen kanssa sit vastaavasti ei läheskään aina käytetä ees sukkahousuja. Tai sitten on näitä nättejä välimuotoja: yhellä tytöllä oli todella lyhyt vesirajahame, ja sukkahousujen haarukset sitte roikku kymmenen senttiä sen hameenhelman alapuolella. Eikä se tyttö ollut edes kännissä, vaan selvinpäin käveli kaupungilla. Kyllä musta tulee viel hyvä opettaja, kun ruodin ihmisten pukeutumista näin :D



Täällä paistaa aurinko ja ulkona tuoksuu jo hippusen syksy. Tykkään :) Kaupoissa alkaa pikku hiljaa olla joulukrääsää, vaikka edes halloweeniin asti ei oo vielä päästy. Mut noi "jouluvalot" puissa on silti ihan kivan näkösiä :D

Ai nii, mulle selvis tänää että täällä primary school kestää seitsemän vuotta. Ja että erityisesti ala-asteen opettajan täytyy varoa sanojaan, koska välillä vielä secondary schoolinkin puolella törmää oppilaisiin, jotka ihan oikeesti uskoo joulupukkiin.

En tiiä mitä tuolla jossain pihalla tapahtuu, mutta mun huoneeseen kuitenkin kuuluu säkkipillinsoittoa vaikka ikkuna on kiinni o.O

Tähän viikkoon oon mahtunu mm. seuraavaa:
-yhdet vahvasti kreikkalaisvaikutteiset 18-vuotissynttärit
-tärkeiden ja hyödyllisten sanojen (mm. kiitos, hyvää huomenta, haista vittu) kreikka-englanti-suomi -sanakirjan tekoa jääkaapin oveen
-useampi ruuhkainen koulubussi
-ruisleipälöytö ruokakaupasta
-paljon turhautumista kielen kanssa
-rekisteröityminen paikalliseen terveyskeskukseen (piti täyttää kolme lappua, joissa kysyttiin mm. ihonväriä ja syntyperää kahdesti ja äidin tyttönimeä kertaalleen, mutta ketään ei kiinnostanut tarkistaa henkkareita, vaikka etukäteen oli sanottu että muualta kun Britanniasta tulevien pitää ottaa passi mukaan)
-yksi kappale lähes hajotettuja sateenvarjoja
-englanti-suomi-englanti -sanakirja, joita oli tasan yksi kappale kirjakaupan alahyllyllä piilossa ranskan ja saksan sanakirjojen välissä. Ääntämisohjeet oli aika hienoja :D

Nyt täytyy olla jossain jotain vikana, kun musta on kiva herätä aamulla ja mennää kouluun o.O Ehkä se on vaa jotai alkuhuumaa ja tasottuu muutaman viikon kuluessa? Voi kyllä johtua siitä ettei tää hirveesti opiskelulta tunnu, plus että pääsen jollain tapaa muita helpommalla vielä kun en ymmärrä kaikkea puhetta / osaa puhua niin sujuvasti että pystysin osallistumaan keskusteluun. Kieliongelmien ärsyttävyydestä voisin kirjottaa ties kuin pitkästi, vaan eipä niiden märehtimisestä oo mitään apua. Jos jouluun mennessä ei suju yhtään paremmin ni sit voin angstata tänne :D

En muista kerroinko viime viikolla, kuinka kapeat käytävät meiän koulubusseissa oli? Sillon kuitenkin oli kaks linkkua joka aamu, ja kaikki mahtu istumaan, vaik sit istuttiinkin tiiviisti 5 penkin riveissä. Tänään tuli vaan yks linkku (sellanen mutterihaitari-mikälie, mikä kääntyilee mutkissa :D), joka oli täys jo sillon kun tuli tohon yliopiston pysäkille. Kuski vaan huuteli ilosesti, että kaikki sisään, tiivistäkää, kyllä tähän vähintään 150 opiskelijaa mahtuu. Seinällä oli kyltti, jonka mukaan linkussa oli max 59 istumapaikkaa, tilaa max 148 henkilölle plus vielä yhdelle pyörätuolillekin. Liikkumaan ei kyllä pahemmin mahtunu. Paahtavan kuumudeen ja hajuvedestä paksun ilman lisäks meitä piristi myös aamuruuhka, jonka ansiosta edettiin 10 minuutin aikana ehkä 100 metriä muutamassa kohtaa. Näin neljä mailia ja normi 25 minuuttia venyivät tuntiin, mikä johti siihen että puolet tuoreista opeopiskelijoista saapui aamun luennolle parikymmentä minuuttia myöhässä. Ironista on se, että viime viikolla tuli kurssiin liittyen sähköpostia, jossa muistutettiin että luento alkaa TASAN yhdeksältä.

Osaan esitellä itteni gaeliksi! Kurssi alko kivasti, kun opettaja sano heti ensi töikseen ettei gaelissa oo mitään järkeä, logiikkaa tai selvyyttää, eikä sitä lausuta tippakaan samalla tavalla kun kirjotetaan. Niinpä me sitten tänää alotettiin korvakuulolta puhumaan, saadaan kuulemma vasta seuraavalla kerralla nähä miten mikäkin lausahdus kirjotetaan :D Ryhmässä on mun lisäks yks ei-englantia-puhuva tyttö Italiasta, mutta se on vaan vaihdossa täällä muutaman viikon. Oli outoa kun se ope kyseli, että mitä kieliä kukakin puhuu, ja kävi ilmi että pari tyttöä puhuu jotain kieltä mitä irlannissa puhutaan (irish gael? o.O en tiiä.) koska ovat sieltä kotoisin, yks osaa pari sanaa gaelia ja se italialainen yllättäen italiaa ja englantia. Muut ei oo edes opiskelleet mitään kieltä, ja ihmettelivät tosi paljon kun kerroin että oon opiskellu ruotsia ja saksaa englannin lisäks. Ei sillä että osaisin niitä hirveesti käyttää, mutta kuitenkin.

Huomenna mennään kämppisten ja muutaman niiden kurssikaverin kanssa syömään kreikkalaiseen ravintolaan, koska meiän kyproslaisvahvistus täyttää 18 :) Toivottavasti tulee kiva ilta, toi on oikeestaan eka kerta kun mennään koko porukalla johonkin. Ootan kyllä innolla :)

Tänää on ollu yks niitä päiviä, kun on äärettömän ilonen siitä että lähin tänne. Viihdyn jo nyt tosi hyvin, nii saa nähdä saako mua pois täältä enää sitten kun oon saanu rohkeutta käyttää englantia kunnolla :D

Ps. otin aamulla kameran mukaan, jotta voisin ottaa pari kuvaa siitä yliopistosta, mutta siellä sitten huomasin että olin jättäny akun kotiin. No, joku toinen päivä sitten.

Pitäisi opiskella lapsen kehitystä, joten nyt on oikeen hyvä hetki päivittää blogia.

Eka viikko, joskin vajaa sellainen, yliopistoa on nyt takana. Toisaalta tuntuu että tehtävää ja luettavaa on ihan hirveesti, mutta sitten toisaalta taas kaikki mitä koulussa tehdään on joko kuuntelua (luennot) tai muiden opiskelijoiden kanssa puhumista (tutoriaalit). Ainakin tähän mennessä, voi tietty olla että ens viikolla aletaan tehdä jotain tieteellistä tutkimusta tai kirjoittamaan laajoja esseitä :D

Luennoilla oon pysyny suht hyvin kärryillä ja tutoriaaleissakin tajunnu melko hyvin mitä muut puhuu, mutta ite en oo osannu osallistua, mikä ärsyttää ja harmittaa. Suomeks ois niiiiiin helppo puhua kulloisestakin aiheesta, mutta enkuks koko keskittyminen menee siihen että pystyn seuraamaan muiden keskustelua. Oon ollu täällä vasta reilun kaks viikkoa, joten ehkä en voi ees oottaa että puhuminen sujuis vielä huippuhyvin :P Ens viikolla ainakin oon samassa pisteessä muiden kanssa kielen suhteen, kun alkaa valinnaisaineena gaelin alkeet, eikä kukaan muukaan siitä ryhmästä osaa sanakaan sitä kieltä :D Opiskelen sitte vierasta kieltä vieraalla kielellä.

Vaikka kaikki uus onkin jännää ja on kivaa kun vielä ei oo kerenny kyllästyä mihinkään, nii silti ootan että kaikkeen ehtii sopeutua niin ettei ihan kaikki enää oo uutta. Tai siis, että koululla tietää missä hoitaa mitäkin asioita ja osais kulkea siellä eksymättä ja että tunnistais vuosikurssilaiset niin ettei joka ryhmästä löydy pelkkiä uusia kasvoja :D Omaan ryhmään varsinkin haluaisin tutustua paremmin, koska se vaikuttaa tosi kivalta. Musta on ihan kiva kun lukion jälkeen on taas tavallaan oma luokka :)