Tarkottaako se, etten oo hetken päivittäny blogia sitä että mulla alkaa vihdoin olla niin paljon elämää täällä ettei jää aikaa kirjottaa, vai sitä ettei mulle tapahdu mitään kirjottamisen arvosta? :D

Toissaviikonloppuna juhlittiin taas yhden kämppiksen synttäreitä, tällä kertaa pyjamiin sonnustautuneina. Ei sovittu ekan baarin imagoon pukeutumiskoodimme kanssa, joten päädyttiin sitten menemään toiseen paikkaan. Tuntu kyllä vähän randomilta kävellä keskellä yötä ohuessa yöpaidassa keskellä isoa ostoskatua, varsinkin kun kaks virkaintosta poliisia käveli meiän perässä ties kuin kauan :D

Myöhään perjantai-iltana täällä alko sataa lunta! <3 Oli ihana katella ikkunasta kuinka jättimäiset lumihiutaleet putoili maahan. Vasta sillon tajusin että oikeesti kaipasin lunta... ei se vaan oo talvi ilman lunta :D Tajusin myös että jouluun on enää alle kuukaus! Eilen fiilistelin lunta ja joulua kuuntelemalla joululauluja. Jep, marraskuussa.

Ihmiset meni kyllä ihan sekasin lumesta - mun kyproslainen kämppis ei uskaltanu eilen mennä ulos, koska ei ollu koskaan ennen nähny lunta. Englantilainen kämppis puolestaan oli todella tuohtunut, koska oli joutunut kävelemään kauppatavaroiden kanssa lumisateessa ja kahlaamaan lumihangessa, joka on ihan epäinhimillisen syvä - eli toisin sanoen melkein nilkkoihin asti siellä, missä on vielä koskematonta hankea. Tiellä on pari senttiä loskaa. Ymmärrän kyl ettei täällä olla totuttu lumeen, mut meinaa silti pistää naurattamaan kun ihmiset on niin närkästyneitä tästä _valtavasta_ lumimäärästä ja jäätävästä kylmyydestä (nipin napin miinus 2 astetta ehkä tänää, eilen plussan puolella...) :D Junat ei kulje, iso osa kouluista on suljettu ja facebookissa väki valittaa olevansa jumissa taloissaan, koska lumen takia ei pääse ulos. Toisaalta kun täällä ei yleensä ole sitä lunta, ni ton ymmärtää, eikä täällä esim. aurata teitä (jalkakäytäviä ainakaan) eikä kukaan oo kuullukaan talvirenkaista. Teitä sentään hiekotetaan: näin tänää, kuinka pienen kuorma-auton lastina oli kasa hiekkaa, jota sitten miekkonen heitteli lapion kanssa tielle sieltä kuorman päältä :D Varmaan auttaa hirvesti, kun siinä tiellä (joka ei edes ole jäässä) on ensin kerros loskaa.

"Sääolosuhteiden" vuoksi meitä oli tänään luennolla peräti 34 opiskelijaa. Koko kurssilla on siis se pyöreät 150 :) varsinainen luennoitsija ei päässy paikalle, joten sijainen sitten piti lyhennetyn luennon, jonka jälkeen pidettiin räätälöity tutoriaali siellä luentosalissa. Aamulla oli kirjaston ovessa lappu, että se on suljettu, koska henkilökunta ei päässyt paikalle. Myös iltapäivän valinnaisaineet peruttiin (mistä oon kyllä ihan ilonen, koska mulla ois ollu gaelin kuullunymmärtämiskoe, enkä edelleenkään juuri voi sanoa ymmärtäväni sitä kieltä :D).

Lauantaina olin Edinburghissa international societyn kanssa. Käytiin Edinburghin linnassa ja sit kierreltiin iteksemme kaupungilla. Oli aika vinkeetä päästä vihdoin käymään siellä linnassa, joka oli siltä päivältä jo suljettu sillon toissakesänä kun kävin Edinburghissa ekaa kertaa. Oli myös aika hienoa seisoa linnan muurin harjalla ja kattoa alas kaupunkiin, kun mietti että toissakesänä ajattelin, että joskus on pakko tulla käymään uudestaan. Ja nyt se on mun naapurikaupunki ;) Räkä, vuos sitte en ollu vielä ees lähettäny hakemusta tänne!

Linnan lisäks kävin tartaanikutomomuseossa ja Skotlannin kansallismuseossa ja kiertelin vaan muuten kaupungilla. Illansuussa takas bussille kävelessä ihmettelin, miks yks tie oli suljettu:



<3

Torstaina oli se päivä, jota oon kammonnut yliopiston alusta asti - eka päivä placementissa. Onneks satuttiin kämppiksen kanssa samaan kouluun, ja tiesin ne kaks muutakin tyttöä jotka sinne tuli. Meidän koulu on Glasgown itäpuolella, mikä on vähän karumpaa aluetta, mutta viimesen kymmenen vuoden aikana kuitenkin parantunu huomattavasti. En silti kyllä välttis lähtis tekemään iltakävelyä sinne pimeän aikaan.

Päivä alko lupaavasti: opettajanhuoneessa selvis, ettei ilmeisesti kukaan muu kuin head teacher tienny, että oltiin tulossa sinne. Sitä Head teacheria odotellessa sen huoneesta marssi ulos kaks poliisia, ja hetken päästä kuulu kuinka yhden oppilaan isä huusi naama punasena vahvalla skottiaksentilla jotain, ja pian lähti ovet paukkuen poikansa kanssa pois koululta. Head teacher koitti rauhotella meitä, ettei siellä poliisit sentään ihan joka viikko käy :)

Päivän oli tarkotus olla sellanen tutustumispäivä kouluun, ja meidän piti saada tietää luokka, jossa tehdään isompi työharjottelu keväällä, ja lapsi, joka on meidän "nimikko-oppilas", ja josta tehdään sellanen pieni tutkimus. Head teacher kuitenkin sano, että tolla alueella perheet muuttaa usein ihan yhtäkkiä pois ilmottamatta siitä kouluun mitenkään, jos niille tulee jotain ongelmia tms., joten on hyvin mahdollista, ettei se meidän nimikkolapsi ole koko koulussa enää keväällä. Ei siis saatu tietää nitä lapsia tai edes luokkia, vaan tutustuttiin kahteen eri luokkaan päivän aikana. Mulla sattu molemmat luokat olemaan primary 3, eli noin 7-vuotiaita lapsia. Aamupäivän luokassa ope luki lapsille ensin sadun, jonka jälkeen lasten piti kirjottaa kirje yhdelle sadun hahmolle. Kirjeeseen piti laittaa koulun osoite ja itse kirjeosion jälkeen oma nimi alle. Opettaja kirjotti sen osotteen selkeästi taululle, mutta ne lapset ei osanneet silti kirjottaa sitä paperille. Tai osa osas, mutta suurin osa ei saanut kirjoitettua edes omaa nimeään paperille. Tiedän, että lapset on vaikeempi opettaa lukemaan englantia kun vaikka suomea, mutta toi tuntu silti jotenkin shokeeraavalta. Tai ehkä enemmän silmiä avaavalta, kun tajus miten erilaista on olla opettajana täällä kun Suomessa. Muutaman vuoden päästä mun pitää osata opettaa lapset lukemaan ja kirjottamaan kielellä, jota mä en ite osaa varmaan läheskään yhtä hyvin kun ne lapset.

Kuitenkin, toi päivä oli kokonaisuudessaan tosi kiva, ja toi lisää motivaatiota yliopistoon kun muisti taas, että kolmen ja puolen (!!) vuoden päästä saa oman luokan, josta vastata ja jonka kanssa työskennellä :)

Phuih. Alle kolme viikkoa joululomaan! <3 Ai nii, eilen joku oli saanut kuningasidean ja tehny valtavan lumipallon meiän rapun ulko-oven eteen. Ei siinä muuten mitään, mutta kun sitä ovea ei saanu auki :D Olin lähössä kauppaan, mut enpäs sit mennykään. Alakerran pojat oli kiivenneet asuntonsa ikkunasta ulos ja siirtäneet sen pallon poies oven edestä myöhemmin. Hitsi, jos vielä pääsisin jollekin hiihtisriparille, ni tota pitäs ehdottomasti päästä soveltamaan! Sen verran hyvä idea kuitenkin :D