Varoitus: taa tulee olemaan puhdas valivalipostaus.

Tyoharjottelua on nyt takana lahes puolitoista viikkoa ja olo on ihan kuollut - enaa viis viikkoa edessa, jeij... tuntuu ettei aika riita mihinkaan, koko ajan on iso kasa tekemattomia hommia mutta silti vapaa-aikaa ei jaa juuri yhtaan. Aamulla lahden kavelemaan juna-asemalle kahtakymmenta vailla kaheksan ja takas kotona oon yleensa joskus viiden maissa, minka jalkeen oottaa kaikki kirjalliset tyot ja tuntien suunnittelu ja opiskelumateriaalien valmistus. Tahan kuluu poikkeuksetta vahintaan kolme tuntia per ilta seka noin 8 arkkia tulostuksia ja varmaan parituhatta sanaa per paiva. Ja ainakaan viime viikonloppu ei tuonut juuri helpotusta - lauantaina en jaksanu tehda yhtaan mitaan (nukuin lahes 16 tuntia) joten koko sunnuntai meni kouluhommissa, enka silti saanu tehtya kun ehka puolet siita mita piti.

Onneks sentaan koulusta ja luokasta ja opesta tykkaan, koska muuten itkukohtaukset olis varmaan jokailtanen tapahtuma (nyt niita on takana vaan yksi, huisi paniikki ennen ekaa kokonaista taysimittaista oppituntia yksinaan englanniksi). Silti arsyttaa kun tuntuu ettei oo aikaa tai energiaa suunnitella tunteja niin huolella kun tahtois. Toinen arsytys on se etta liian usein vertaan takalaista koulusysteemia suomalaiseen ja paassa vaan kaikuu ettei taalla osata - mika ei ees totta, mutta moni juttu vaan on niin erilainen siihen verrattuna, mita oma ala-aste oli Suomessa. Eipa silla, tuskin siellakaan ala-asteen meininki on enaa ihan samaa kun kymmenen vuotta sitten :P En tiia onko se koko koulusysteemi tai opetussuunnitelma vai pelkastaan tuo koulu jossa ma olen, joka tuntuu niin oudolta. Valilla tuntuu ettei ne lapset oo oppineet yhtaan mitaan tan viiden tai kuuden vuoden aikana mita ovat koulussa olleet, ja etta monet niista jutuista mita ne kay lapi koulussa, tuntuu melko epaolennaisilta. Tai siis, jos luokassa on ehka kolme lasta jotka pystyy suht sujuvasti lukemaan, joka tunti alotetaan ja lopetetaan noin vartin mittaisella pelien pelailulla ja koulussa kaytetaan viikkoja sellaisten aiheiden kun "haat" tai "Titanic" opiskeluun...

Okei, Suomi ja suomalaiset parjaa niin hyvin koulussa koska meian kieli on niin helppo. Ei ehka kieliopillisesti, mutta siks etta se lausutaan ja kirjotetaan samalla tavalla. Helpottaa lukemaan oppimista huomattavasti! Mutta silti, en tiia oliko mun luokka ala-asteella sitten jotenkin harvinaisen alykas vai mita, mutta jokainen sai aikaseks parin sivun mittasia tarinoita. Mun placement-luokassa luokan paras kirjottaja tuottaa noin sivun verran tekstia, joka vilisee kirjoitusvirheita ja jossa lauseet voi olla ihan irrallaan toisistaan. Luokassa on kolme todella heikkoa oppilasta, joista kaksi ei osaa sanoa kirjainten nimia, pelkastaan miten ne aannetaan, ja yksi naista kolmesta ei osaa kirjottaa tai lukea mm. sanoja "small", "who" ja "how". Ja kaikki luokan lapset on 10-11 -vuotiaita. Luokan keskitason matikan ryhma opetteli tassa yhtena paivana kellonaikoja viiden minuutin tarkkuudella, eivatka oo edenneet 24 tuntiseen digitaalikelloon. Tanaan opettajan piti kysya kuudelta eri lapselta ennen kuin selvisi oikea vastaus siihen, montako kuukautta vuodessa on.

Mihin ma oon oikeen lahteny?

Taytyy tosin muistaa myos se, etta alue jolla toi koulu sijaitsee on aika rankka, ja se varmasti on osasyyna - joskaan en osaa uskoa, etta ainoa ja taysin vedenpitava selitys sille, mita viiden ala-aste vuoden aikana on ehditty oppia. Luokassa on 21 lasta (joista yksi tosin on koulussa vaan tiistaisin, koska tyton isalla on silloin aamulla joku meno, joten han ehtii heittamaan tyton kouluun, toisin kuin muina aamuina), joista viidella on erillinen tai yksilollinen tukisuunnitelma, miten sitten ikina suomennetaankaan. Sen lisaksi on puolalainen poika, joka muutti tanne 5 vuotta sitten puhumatta sanaakaan englantia, mutta nyt ei enaa osaa puhua puolaa, eika kuulemma ekan vuoden jalkeen oo saanu minkaanlaista tukea kielen kanssa. 7 tai 8 lapsen isa on vankilassa. Yksi pojista asuu isoaitinsa luona, ei tieda kuka sen isa on, ja pojan aiti hylkas pojan jokin aika sitten uuden miehen takia. Toinen lapsi asuu myos isovanhempiensa luona, koska isa on vankilassa ja aiti koukussa heroiiniin, eika saa lahestymiskiellon takia tavata lastaan. Puolalaispoika on sijaisperheessa, koska vanhemmat joi ja pahoinpiteli, pojan nuoremmat sisarukset on adoptoitu ja nyt poika tuntee olevansa hyljatty ja ilman "oikeaa" perhetta. Yhden tyton vanhemmat on juuri eronneet, mutta tytto toivoo niiden palaavan yhteen, vaikka ne kuulemma aina tappelee kannissa, kun isa on vankilasta lomilla. Yksi poika oli 7-vuotiaana tormannyt huumehyypioon kadulla, ja tama oli pistany neulalla jotai pojan kasivarteen, minka seurauksena poika paatyi sairaalaan. Yksi tytto syntyi raiskauksen seurauksena, kun taman aiti oli 15-vuotias.

Welcome to Glasgow.

Silti nuo lapset on ihan mahtavia ihmisia, mutta mua suorastaan raivostuttaa, mita kaikkea ne on joutuneet kokemaan ja mita niilla todennakosesti on edessa - miksei kaikki saa samoja lahtokohtia elamaan? Mita opettaja voi tehda? Mita voi tehda maassa, jossa lapsen lyominen on laillista, rikosoikeudellinen vastuu alkaa 12-vuotiaana? Mita voi tehda kaupungissa, jonka alueista osa on todella jakautuneet uskonnon ja jalkapallojoukkueen mukaan, ja jossa 47% lapsista elaa koyhyydessa, ja jossa elinikaodote on joillain alueilla vahan yli 50? Jossa on halvempaa ostaa sipsipussi kuin omena - ja jossa huumeita loytaa helpommin kun tuoreita hedelmia?

Tuntuu hassulta puhua uudesta vuodesta, kun siita on kuitenkin jo muutama viikko aikaa. Vietettiin uutta vuotta siis yhdessa keskustan pubissa Robin kaverin ja sen kaverin kaverin kanssa - joka naytti ihan 15-vuotiaalta ja oli unohtanut paperinsa Lontooseen. Illan suunnitelma numero yksi ei siis toteutunut, kun osottautu haastavaks loytaa paikka, johon paastaisiin kaikki sisaan. Tosi kiva ilta/yo oli silti, vaikka meinaskin paniikki iskea kun kymmenen aikoihin kurni nalka vatsassa mutta lahes kaikki ruokapaikat oli jo kiinni ja McDonaldsiin ei haluttu turvautua. Onneksi La Tasca pelasti ja syotiin ihan hirmu hyvaa ruokaa ja ehka maailman parasta jalkkaria, sulaan suklaaseen dipattavia mansikoita, donitsitaikinatankoja ja vaahtokarkkeja. Heaven! Uuden vuoden kunniaksi siella oli myos kilpailu, jossa oli poytien alle piilotettu muutamia palkintoja. Meille sattui osumaan ilmainen pullo shampanjaa, mutta pullo piti tyhjentaa siella eika sita saanut ottaa mukaan. Meinas tulla kiire, koska kello oli jo jotain vartin yli 11 ja haluttiin olla ennen puoltayota takasin siina pubissa muiden kanssa - onko karumpaa kohtaloa kitsaalle skotille kun tajuta, etta edessa on pullo ilmasta alkoholia, mutta se pitaa yksinaan tyhjentaa puolessa tunnissa? :D Ma on vissiin joku luonnonoikku kun ei se maistunu yhtaan hyvalle :(

Uuden vuoden juhlintojen jalkeen alkoi karu todellisuus esseiden ja tyoharjottelupanikoimisen muodossa. Ekan esseen tein siita, miten opettaisin jakobiittikapinoita ylemman ala-asteen luokille ja toistakin esseeta varten oli hyvat muistiinpanot kasassa, kun lappari paatti hajota. Vietiin se viikko sitten sunnuntai-aamuna korjaukseen (ainoaan taalla sunnuntaisin aukiolevaan korjaamopaikkaan) ja maanantaina kuultiin etta uus kovalevy tarvii vaihtaa. Heihei valokuvat ja muistiinpanot. Lupasivat etta saan koneen takasin tiistaina ja paasisin vihdoin tekemaan esseeta (joka piti palauttaa perjantaina). No tiistaina sitten maksettiin korjauksesta ja haettiin lappari illansuussa kotiin. Ihmettelin miks netti oli pirun hidas, ja virustorjunnan ladattua se selviskin - siella oli joukko viruksia, ja ohjelma loys niita joka minuutti vaan lisaa. Kiehuin raivosta, koska vaikutti silta etta siihen oli asennettu vanha kovalevy, jolla tuo virus muhi. Googlettamisen jalkeen selvis etta ainoo varma keino poistaa virus on ihan taysin asentaa kaikki jutut alusta asti uusiksi, joten marssin sitten keskiviikkona takas liikkeeseen. Myyja oli pahoillaan ja sano etta lahettaa koneen takas korjaajalle ja etta seuraavana paivana on taas kunnossa. Torstaina kone jalleen takasin, mutta ainoa juttu mita se korjaaja oli tehnyt, oli poistanut koko virustorjunnan... ja nyt oltiin siis torstaissa, paivaa ennen kun viela aloittamaton essee piti palauttaa.

Mentiin siis takasin kauppaan ja myyja soitti sille korjaajalle, joka puhelimessa tuohtui Robille ja sanoi etta han on ammattilainen 14 vuoden kokemuksella, ja etta me on ite hankittu se virus lataamalla virustorjunta ja etta kovalevy on kylla ihka uusi, ja etta ilmaisvirustorjunnat tekee sita etta sanovat loytaneensa viruksen koneelta jotta asiakas ostaisi maksullisen version torjuntaohjelmasta. Puhelun paatyttya sanottiin etta palataan pian, ja mentiin toiseen putiikkiin. Siella myyja naureskeli, ettei taida olla ihan puhtaita jauhoja ekan paikan myyjalla pussissa - myoskaan siksi etta se oli asentanut ilman kysymista uusimman version windowsista ilmaiseksi (aito versio maksaisi yli 100 puntaa). Ne myos teki sille kovalevylle jotain hienoa minka tuloksena sielta loytyi iso kasa valokuvia, jotka todellakaan ei olleet meidan. Se siita "ihka uudesta" kovalevysta sitten.

Perjantaina vasasin esseen yliopiston kirjastolla ja sitten mentiin ekasta paikasta vaatimaan rahoja takas, ja saatiinkiin kun jatettiin niille se niiden asentama kovalevy. Pienen neuvonpidon jalkeen paatettiin etta ma ostan itelleni uuden lapparin lauantaiaamuna ja Rob korjauttaa mun vanhan itselleen, koska siihen vois menna aikaa hetki ja mun tarvi teha placementiin juttuja nyt viikonlopun aikana.

Loppu hyvin kaikki hyvin, sori pienesta purkautumisesta :D. Kuuden ja puolen viikon tyoharjottelu tosiaan alkaa huomenna, ja jo tiistaina paasen pitamaan ihka ensimmaisen taysimittaisen oppitunnin ite, jee! Toivottavasti nuhasta paasee eroon tassa yon aikana...

Meni varmaan puoli tuntia ennen kun blogger suostu lataamaan nuo kuvat... ja silti toi yks jääräpää jäi väärinpäin. Olkoon!

Pari viikkoa sitten käytiin kävelyllä puistossa, joka on heti tossa nurkan takana:





Sillon ei vielä näyttäny kovin jouluselta, vaikka olikin pirun kylmä. Jossain välissä kuitenkin oli satanut lunta, koska viikkoa myöhemmin Suomesta palatessa täällä oli lumihippusia siellä täällä ja tiet aika jäässä.




Mulla oli kamera mukana Suomessa, mutta eipä niitä kuvia hirveesti tullu otettua. Noin sataa yhteistä posetuskuvaa lukuunottamatta siis. :D Neljässä päivässä ehti sosialisoida niin paljon että kotiinpaluun jälkeen en oo tainnu varsinaisesti puhua kenenkään muun kuin Robin kanssa :D Erakoiminen on ihan kivaa joskus.

Kotiin piti tietty tuoda vähän evästä mukana:



Kovin paljoa tosta satsista ei enää oo jäljellä, leipää pakkasessa ja hippu glögiä jäljellä.

Tultiin siis Suomesta takaisin jo 18. päivä, eli joulu vietettiin kaksin täällä. Päätettiin päähänpistona hankkia telkkari just ennen joulua, kun netistä osu silmiin ilmotus käytettynä myytävästä telkasta, joka oli vielä suht lähellä meitä. Uuden hankinnan myötä jouduttiin uudelleenjärjestelemään olohuonetta vielä jouluaattona, ja nyt näyttää kyllä paljon entistä kodikkaammalta :) Ja pääsin näkemään Lumiukon, jee! Joulu pelastui.

Muuten oltiin aattona ihan rauhassa, ei tehty mitään ihmeellisyyksiä. Tein joulutorttuja ja totesin että ne voi näköjään tehdä myös piirakkataikinaan. Olin siis vahingossa ostanu kaupasta väärää taikinaa, mutta ne paketit oli ihan saman kokoset ja väriset ja vielä ihan vierekkäin hyllyllä! No ehkä ens kerralla tulee luettua tekstit tarkemmin ja ostan puff pastrya shortcrustin sijaan...

Puoli kahdentoista aikaan yöllä suunnattiin tien toisella puolella olevaan kirkkoon christmas carols - joululaulutapahtumaan. Perillä meille selvis että kirkko olikin katolinen.... eipä siinä, yhtä ulkopuolisia me oltais kai missä vaan kirkossa oltu, kun ei kumpikaan kuulu kirkkoon. Joulutunnelmaan kuitenkin pääs hyvin, vaikka välillä tulikin olo että "Mitä ihmettä mä täällä teen" :D Oltiin pahiksia ja livistettiin vähin äänin meiän takarivin paikoilta kun varsinainen keskiyön messu alkoi. Kotona juotiin mukilliset glögiä ja molempien maiden perinteitä venyttäen avattiin lahjat vähän puolenyön jälkeen joulupäivän puolella :)

Suomalaisista joululaatikoista en hirveemmin pidä ja brittiläisiä ruokia en edes yrittänyt kokata, kun en niitä oo varsinaisesti koskaan edes syönyt. Viime vuonna kämppisten kanssa vaihdettiin kalkkuna kanaan :D Oltiin nyt siis varattu joululounas läheisestä pubista ja mentiin sinne syömään - ja hyvää olikin!






Kotona ennen lähtöä koitin epätoivosesti saada kuvaa mun kampauksesta (meillä ei oo sellasta peiliä millä näkis taaksekin :( ) ja tulin siinä samalla kuvanneeksi uudistunutta olohuonetta:



Tänään piti sitten ottaa vähän selkeämpiä todistuskappaleita. Yllättävän vaikeaa muuten koittaa rajata sekä silityslauta, kuivumassa olevat pyykit, että keittiö pois kuvasta - niin kuin näkyy, en onnistunut kovin kummoisesti :D Huomatkaa muuten alemmassa kuvassa keittiön puoliseinällä komeileva viiden punnan alennusseteli viskikauppaan!





Sellaista. Toistaiseksi home ei oo tullu takasin, joten saa nähdä ruvetaanko alkuvuodesta silti ettimään uutta kotia vai päätetäänkö jäädä tähän. Nyt vois vaikka aloitella paria esseetä ja miettiä työharjottelua varten tuntisuunnitelmiin ideoita...

Viime viikonloppuna oli St. Andrews -viikonloppu vaikka varsinainen St. Andrewsin päivä olikin vasta keskiviikkona, ja kyseisen "juhlapäivän" ansiosta moniin Skotlannin nähtävyyksiin pääs ilmaseks sisään. Käytettiin tilaisuus hyväksemme ja käytiin Dunfermline Abbeyssa ja Aberdourin linnassa sekä seikkailtiin bussilla ympäri Fifea muutenkin. Piipahdettiin myös nopeesti Robin isän luona Cowdenbeathissa :) Viides valokuva ja siitä alaspäin on DUnfermlinesta, alkupään kuvat Aberdourin linnasta. Ah kun mä tykkään tästä bloggerista ja siitä miten en osaa laittaa näitä kuvia järkevästi!

























Kävin yhtenä päivänä eräässä charity shopissa, ja yks henkilökunnan miekkonen sattu just laittelemaan vastasaapuneita lautasia hyllyyn, ja kävi seuraavan keskustelun myyjän kanssa:

"Hey there is still people's food on these plates!"

"That's just extra."

........

Note to self, never buy plates from a charity shop.

Oon innostunu neulomaan, yks sukkapari valmiina jo ja tumppuparistakin eka puolikas! Jee. JOulufiiliskin vaan nousee, varsinkin kun mut yllätettiin tänään suklaakalenterilla :D Reilu viikko ja Suomivisiitille!

Päivän tavotteena on lähteä yliopistolle kirjastoon tekemään esseetä, koska kotona jotenkin on liikaa kaikkia muita houkuttimia - kuten blogger....

Ostin viime viikolla uuden kameran, joten nyt toivottavasti tulis otettua enemmän kuvia ja ehkä jopa lisäiltyä niitä tänne!

Mulla on ihan joulufiilis, vaikka ollaan vasta ohitettu marraskuun puoliväli. Reilu kolmisen viikkoa ja alkaa loma ja lähdetään Suomivisiitille, jee! Paras olla lunta siellä sitten...

Eka placement-päivä oli tiistaina, ja oli huojentavaa huomata ettei kieli tuota ollenkaan niin paljon vaikeuksia kun viime vuonna. Oon taas East Endissä, luokan opettaja sanoi että suurimman osan lasten vanhemmat on työttömiä ja alueella on todella paljon huumeongelmia, eikä lasten kotiolot oo kovin kummoiset. Luokassa on 21 lasta, joista viidellä on sellanen erillinen "tukisuunnitelma" (ei mitään käsitystä mikä oikea termi kenties on suomeksi :D), yhdellä vahva näköongelma ja yksi puolalaispoika, jolle enkku on toinen kieli. Sillä pojalla on paljon ongelmia taustalla, eikä koulunkäynti kiinnosta ollenkaan. Haastetta riittää!